Harmaata. Nythän pitäisi olla tyytyväisyyden kukkuloilla, kun ulkona on harmaata, mustaa, vähän valkoista ja samat värit toistuu sisällä sisustuksessa. Mikähän siinä onkin, että koti voi olla väritön ja eleetön mutta keliltä kaivataan aivan jotain muuta.
Entisessä kodissamme oli minimaalisesti huonekaluja ja vielä vähemmän värejä. Tummat lattiat, valkoiset seinät ja huonekalut joko tai. Neliöitä oli vähemmän ja seinät lähempänä ja kyllä viihdyin siinä askeettomudessa. Etenkin entinen keittiöni oli täydellinen, on ehkä vieläkin mutta nyt jollain toisella. Siinä kodissa kaikki oli kohdallaan, se oli ajatuksella mietitty ja itse toteutettu juuri sellaiseksi kun halusin. Sillä hetkellä kun astuin tähän taloon joka on nyt meidän koti, tiesin että sama ei toimi täällä. Se ei tarkoittanut että jätetään ne persikan väriset seinät ja beiget nahkasohvat, mutta tiesin, ettei tätä kotia pelkästään linjakkaalla eleettömyydellä ja valkoisella modernismilla sisusteta. Koko asia jopa hieman hirvitti, sillä valkoiset seinät, valkoiset kalusteet ja nolla koriste-esinettä onnistuu helposti mutta se sama tunnelma twistillä on minun taitojen ulkopuolella. Miten tehdä kodista tunnelmallinen, klassinen ja kerroksellinen, ilman turhia tavaroita tai teennäisyyttä. Miten saada sisustus näyttämään siltä, että se sopii saumattomasti yhteen talon muotokielen sekä sijainnin kanssa. Halusin harkittua huolettomuutta ja modernia luonnollisuutta. Tässä kohtaa ehkä olisi kannattanut soittaa sisustussuunnittelijalle.
Sen sijaan tuotiin taloon jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain uutta. Maalattin vähän sieltä ja täältä, kattoa, tolppaa ja lattiaa. Ei kiirehditty vaan pala palalta asiat loksahtavat kohdalleen ja tavarat löytävät paikkansa. Elämän mukana osa tavaroista muuttaa paikkaa ja osa vaihtuu, mutta tunnelma pysyy. Eleettömyys tulee harkituista hankinnoista ja ja kodikkuus pysyvyydestä ja olemassa olevien tavaroiden muistoista. Kerroksellisuus tuntuu ja näkyy pyörretyllä päätöksillä ja uusien asioiden sovittamisessa vanhaan. Viimeisimpänä olen yrittänyt saada ikkunoista näkyvää vihreyttä sisään, vaikka tähän asti olen aina ollut sitä mieltä, että se mikä näkyy ulkona, on tarpeeksi vihreää minulle. Kuitenkin kahden palmun hankinnan jälkeen en voisi olla tyytyväisempi sillä kasvien muotokieli ja pelkkä olemassa olo, nostavat kotimme mielenkiintoisuuden aivan udelle tasolle. Elämän mittainen projektihan tämä on, mutta viihdyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥