29.10.2015

28.10.2015 Rakas päiväkirja,

kirjottelin muutama päivä sitten hieman henkevämpää asiaa ja kuten aina, siirsin sen arkistoon. Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä tai asioita joilla onnistun loukkaamaan muita, vaikka en niin ajattelekaan. Lopulta kyse lienee vain siitä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani niin tyhjentävästi, ettei väärinymmärrykselle ole sijaa. Niinpä tänä aamuna mieleni pyöri jo muissa asioissa, nimittäin nukkumisessa.

Nukkuminen, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään niistä kymmenestä asiasta jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ihan ensinnäkin, menin nukkumaan eilen kello 21:00. Luin tosin kirjaa vielä puolisen tuntia kunnes oli pakko luovuttaa. Aamulla väkisinkin tuli mieleen kaikki ne asiat mitkä jäi tekemättä. Siivoaminen, en ole imuroinut kahteen viikkoon ja koska luonamme asuu kaksi puolipitkäkarvaista kattia, niin voinette kuvitella miltä koti näyttää. Ruoka, siellä se jääkaapissa odottaa valmistusta sillä eilen Jii söi kympin matikankokeen palkintopizzaa ja bella edellispäivästä pastakastiketta, makaronit sentäs keittyivät liedellä lähes itsestään. Ja ne pyykit, sukkia on jäljellä kai nolla paria ja kokonaisuutena tilanne alkaa olla aika hälyttävä. Ristiäislahja jota nippanappa jaksoin neuloa pari kerrosta pitäisi olla valmis lauantaina ja aikataulu näyttää lähestulkoon mahdottomalta. Bonuksena alakerran suihkutilassa on toista öljykerrosta odottava kukkalaatikko ja vierashuone on edelleen täynnä kirpputorivaatteita. Onneksi käyn yläkerrassa suihkussa ja vierashuoneessa on ovi. Vilpolassa en ole uskaltanut käydä muutamaan viikkoon ja lastenhuoneiden ovia avata useampaan päivään. Koska väsyttää. Eilen väsytti niin paljon että kun saavuimme kotiin puoli kahdeksan aikoihin, jaksoin tehdä en mitään siihen asti kunnes menin nukkumaan.

Moni varmasti ajattelee, että no ihan perussettiä. Niin onkin, mutta joskus täällä blogistanian kiiltokuvakuvien keskellä se unohtuu tai ainakin jää taka-alalle. Ja onhan ihan oikeasti niitäkin koteja, joissa on AINA siistiä, tiedän koska olen kokenut ja varmaan osaltani siksi tunnen myös tarvetta pyrkiä sellaiseen.  Eikä kyse ole vaan siisteydestä vaan kokonaisvaltaisemmasta elämän hallinnasta. Välillä onnistuu ja välillä ei enkä ota suurta stressiä asiasta, ainakaan kovin usein. Kaikilla on ne omat syyt mitkä johtaa erilaisiin seurauksiin. Meillä tilanne on se että mies on ties kuinka monennetta viikkoa putkeen reissussa ja kotona vain kolmen päivän jaksoja siinä välissä, joten vetovastuu on minulla. Nyt jos alan edellä mainituista tekemään kynnyskysymyksiä, niin katoaa kyllä pohja aika nopeasti koko touhulta. Pitää vaan osata sivuuttaa karvapallot ja tehdä parhaansa.

Vetovastuu käsittää normaalisti minimissään 8-16 työt ja sen päälle jälkukasvun harrastukset jotka käytännössä joka arkipäivä alkavat 14-16 ja kestävät 18-20:een sekä päälle viikonloput. Kuskaan myös tarvittaessa äitini kauppareissut ja muut. Jos valittaisin aiheesta, niin ottaisin ansaitusti vastaan kommentit ”itepä valitsit” mutta en valita. En todellakaan. Olen iloinen että lapset harrastavat ja tuen sitä kaikin tavoin. Äidin auttamista ei liene tarvitse edes perustella. Mielelläni kuitenkin kuulisin miten muissa vastaavissa perheissä aikatauluja tai ratkaisuja tehdään sillä voihan olla etten näe joitain mahdollisuuksia joilla helpottaa arkea.

Teemme viikonloppuisin yleensä enemmän ruokaa viikolle ja muistamme jopa ostaa eväät harrastuksiin, ainakin melkein aina. Eväissä olen aika huono eli jos jollain on vinkkejä päivän LÄMPIMÄSSÄ säilyviin eväisiin niin iso kiitos. Olen myös hankkimassa pakastettavia eväsrasioita mutta eipä niihinkään kummempia mahdu. Eväiden kuitenkin pitäisi olla niin tuhdit että jaksaa harrastaa pari tuntia ja syödä illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Joskus käy niin että kaikista kalentereista ja muistutuksista huolimatta me vanhemmat unohdamme jotain. Niin kuin vaikka ladata bellan bussikortin ja ystävällinen bussikuski pelastaa päivän ja ottaa tytön maksutta kyytiin Porvooseen. Harrastusvarustelogistiikan olenkin jo esitellyt täällä blogissa ja en nyt sitten tiedä mikä muu tähän voisi vaikuttaa.

Miten teillä muilla lapset osallistuvat esimerkiksi kodin siivoamiseen? Meidän lasten ei ole ikinä tarvinnut juuri osallistua kotitöihin ja nyt kun painostan omien huoneiden siivoamiseen, niin aika takkuistahan se on. Vastuun tiskikoneesta olen myös siirtänyt lapsille mutta onko siinä edes mahdollista päästä tilanteeseen, ettei siitä tarvitse joka päivä mainita, useasti? Minulle iso apu olisi jos asunto pysyisi itsestään suunnilleen siistinä mutta onko toive millään tavalla realistinen? Pelkkään imuroimiseen ei mene kuin ehkä puolituntia mutta jos sitä ennen jokainen huone pitää siivota, puhutaan jo koko päivän kestävästä maratonista ja siihen ei yksinkertaisesti ole tällä mammalla aikaa.

Ja miten te itse jaksatte? Vaikka vuorokausi saadaan aikataulutettua niin, että 06-21/22 on täynnä tekemistä niin riittääkö levoksi se unijakso mikä jää siihen väliin? Olen huomannut, että vaikka kuinka jää univelkaa viikolla niin en silti viikonloppuisin pysty nukkumaan aamulla pidempään, vaikka siihen välillä olisi mahdollisuus. Olen aina ollut yö ihminen joten helposti käy niin, että viikonloppuisin valvon (lue: neulon) todella myöhään ja silti herään aamulla seiskan-kasin aikaan, ei kovin hyvä lähtökohta vetovastuu-viikoille. Kirkasvalolamppu, onko mitään hyötyä? D-vitskua meillä meneekin 20-60 mikrogrammaa päivässä ja mielestäni sillä on kyllä merkittävästi eroa vireystasoon talviaikaan.

Muistan aiemmista kommenteista että lukijoissa on muitakin vastaavissa tilanteessa ahertavia joten vinkit jakoon J

Ps. Marks&Spencerillä (/Sokos) on myynnissä Baby Lips joulukalenterita joissa on 10 huulirasvaa ja 14 muuta yllätystä. bella flippas ihan täysin kun näki nämä ja eilen totesi kotona juuri saatua kalenteria tuijottaessa "Mihin mä laittaisin tämän ettei se houkuttele niin paljon ennen joulukuuta". Ja jos joku etsii baltsuja joulujuhliin niin Kapp Ahlissa on mustia ja kultaisia hintaan 17,95€ ja lastenvaatteista -25%. Kokoja oli ainakin 38:een asti.



6 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Meillä kun oli tilanne että mies oli muualla töissä ja tuli vain viikonlopuksi kotiin niin ainut millä selvittiin oli se että olin kotona, hoitovapaalla. Teidän tilanteessa miettisin siivouksen ulkoistamista, se helpottaa jo todella paljon. Pyykkikoneen kanssa olen todennut helpoksi rytmin jossa lataan illalla koneen valmiiksi pesuaineita myöden. Kun joku tulee kotiin voi napsauttaa koneen päälle. Ripustus siten toisella kädellä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Koska päivässä on vain 24 h ja viikossa päiviä 7, niin kaikkea ei ehdi ja on sitten määriteltävä itselleen ne tärkeät asiat ja antaa sitten loppujen asioiden olla.

    Olisikohan teidän tilanteessa apua siivoojasta? Tavarat on tosin raijatava itse paikalleen. Luultavasti sen siivoojan voi tarvittaessa pyytää pesemään pyykit tai sitten vaihtoehtoisesti vie ne pesulaan. Ruokaa voi tilata moneen paikkaan myös netistä, en tiedä toimitetaanko Sipooseen. Me asumme Järvenpäässä ja tänne ainakin Kauppahalli 24 toimittaa. S-ketjullakin taisi olla joku oma ruokatoimitusjuttu joko kotiin asti tai sitten noutona jostain kaupasta.

    Itsellä on vielä sen verran pienet lapset, että en oikein osaa neuvoa miten lapset saisi tekemään kotihommia. Jotenkin varmaan helpottaisi kokonaistilannetta mikäli lapset hoitaisivat jotain osa-alueita. Just esim. tuo omat huoneet kunnossa, tiskikoneen täyttö / keittiön siivoaminen / imurointi / talvella lumi-hommat / kesällä nurmikoleikkuu. Teidän lapset kuitenkin sen ikäisiä, että pystyvät tekemään jo ihan kunnon koti-töitä. Mutta miten saa homman toimimaan, se taitaa olla toinen juttu. :)

    VastaaPoista
  3. Voi että! Tämä kirjoitushan oli kuin minun näppikseltä! Ihan tästä lauseesta alkaen: "Tunnun ajattelevan kirjoittamani itsestään selvyyksiä". Oh yes, I agree.

    Meilläkin arki on yhden vanhemman harteilla. Minun työni alkavat pahimmillaan klo.7 ja kun pieni tyyppi pitää viedä päiväkotiin muutaman kilometrin päähän, on se aikamoinen kombo - etenkin kun työmatkat on kuljettava Kehä1 pitkin. Sen ruuhkat on jotakin kamalaa, etenkin nyt kun tie on revitty auki vähän siellä ja täällä. Onneksi koululainen selviää kouluun ja sieltä pois yksin. Ip-kerhopaikkaa ei saatu.

    Minun resepti toimivaan arkeen on se, että täytyy hyväksyä ettei kaikkea ehdi. Olen luopunut aika monesta kivasta asiasta, kuten leipomisesta ja käsitöistä - teen niitä vain silloin kun oikeasti ehdin. Eli aniharvoin. Meillä syödään puolieineksiä ja teen pakkaseen ruokaa jos ehdin. Koko viikonloppua en käytä keittiössä siksi että saisin pakastimen täyteen ;) Lapsilla on vain yksi harrastus, kerran viikossa. Niistä selvitään. Ja onnea on puhelimessa kalenteri! Muut ovat aina ihan hermona, kun puhelimeni piippaa muistutuksia monta kertaa päivässä, mutta en muistaisi muuten mitään! Lataa lapsen puhelin, tarkista reppu, auto lämmitykseen, tee eväät (itselle), tee lapselle aamiainen + välipala, lasten valokuvaus, hammaslääkäri, uikkarit mukaan kouluun, oma lääkäri, muista, ehdi, täytä, palauta! Ja ei, silti joskus jotain menee ohi ja unohtuu.

    Nukun klo.22-06. Ja lasten yöheräämiset siihen päälle. Ja miinus tietysti unettomuus, mikä vaivaa silloin tällöin.

    Ja ihan sama ongelma: viikonloppuisin en osaa nukkua pidempään, vaikka voisinkin. Tai no kiitos kellon siirron, pienempi on hereillä klo.6, koska on tottunut nousemaan klo.7. Viikonloppuisin se suurin univaje tuleekin, kun ei malta mennä nukkumaan aiemmin ;)

    Lasten osallistuminen siivoamiseen on meilläkin tapetilla: olen kyllästynyt olemaan palvelijana ;) Niinpä meillä on aloitettu kotityöt pienestä: meillä on aina ollut niin pieni koti, että on ollut luontevaa siivota joka ilta sotkut pois yhteisistä tiloista. Olohuone, keittiö, eteinen ym. Lapsia pitää muistutella oman huoneen siivoamisesta. Tekevät, kun sen pyytää. Lapset vie pyynnöstä roskat. Imuroidaan kerran viikossa kunnolla, koko asunto. Pyykkitupa on kaksi kertaa viikossa. Kukin huolehtii omat pyykit pyykkikoriin ajoissa tai lempipaita, joka lojuu sängyn alla, ei puhdistu ;) Isompi auttaa korjaamaan pöydästä ruokakamat pois, pienempi kattaa innoissaan. Meillä lapset on niin helpossa iässä, kaikki onnistuu vielä riemumielin. Kunhan kasvavat, olen minäkin tuon haasteen edessä. Varmaan sitten kompensoidaan kotitöitä ja viikkorahaa jotenkin, en vielä tiedä miten.

    On se elämä välillä aikamoista seikkailua. Minusta tuntuu hyvältä, kun tekee sen mitä ehtii ja hyväksyy sen, ettei kaikkea ehdi tehdä. Tänäkään vuonna en tee joulukortteja itse, en yksinkertaisesti ehdi. Haaveilen joulusta, jolloin saan pötköttää pari päivää. Nyt kun arki menee "juosten" ja viikonloput asioita/ruokaostoksia tehden, kokkaillen ja lasten kanssa touhuillen.

    Iteppä läksin ja valintani olen tehnyt, silti tästä tykkään vaikka välillä vähän kiirettä meinaakin pukata.

    Mitään isompia vinkkejä en nyt osannut antaa, vertaistukea lähinnä. Voimaa ja valoa A ♥

    VastaaPoista
  4. Paras vinkki hyvään säilyvään evääseen on puolen litran tai pienempi termospullo, johon kylmistä aineksksta tehty smoothie (rahkaa, marjoja/hedelmiä, siemeniä, jotain nestettä) tai kiehuvan kuuma sosekeitto, tomaattikeitto tms. Pullo kannattaa vielä huuhdella kylmällä tai kuumalla vedellä niin se on valmiiksi sopivan lämpöinen. Termarit säilyttää lämpötilan hyvin ja smoothien tai keiton voi juoda suoraan pullosta vaikka isolla pillillä.

    VastaaPoista
  5. Meillä poika 10 v siivoaa huoneensa; imuroi ja pyyhkii pölyt. Minä sitten pesen lattiat ja vaihdan lakanat. Hän myös petaa joka ikinen aamu itse sänkynsä. Tätä ollut nyt noin vuoden verran. Nyt olemme pikkuhiljaa ottaneet lisää vastuuta, kuten tiskikoneen täyttöä/tyhjäämistä, välipalan tekoa, pöydän kattamista.
    Ja seuraavana ois vuorossa neiti 8v... Toistaiseksi vasta pyyhkinyt pölyjä huoneestaan. Mutta tarkoitus olisi nyt alkaa vaatia enemmän...

    Mä nukun arkena vain max.6h. Ihmeen hyvin pärjään. Rakastan valvoa myöhälle, se kuuluista oma aika on niin tärkeää eikä sitä ole kuin 21 jälkeen kun pienimmäinen nukkuu. Viikonloppuna sitten 7-8h unet, se varmaan vähän kompensoi...

    Mutta joo, tuttu tunne... Aika useesti ahdistaa epämääräiset kasat pöydillä, villakoirat, pursuava pyykkikaappi... Huah. Mutta aina ei ehdi. Tai jaksa. Ja kun se sohva niin houkuttaa...

    Amy

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus<3 Kuten moni muukin varmaan, niin myös minä tunnistan tuosta monta asiaa jotka kolahtavat omaan elämään. Olen iltauninen, minusta ei ole yökyöpeliksi siivoamaan, silittämään, keittämään hilloja, tekemään seuraavan päivän ruokia tai edes neulomaan vaikka siitä kovasti tykkäänkin. Meillä on huusholli usein sekaisin, vähän yritän sieltä täältä raapata välillä että näyttää edes vähän paremmalta. Meillä on käynyt siivooja yhdessä vaiheessa. Se oli/on ihanaa. Mutta nyt taas kun talo on päässyt siihen pisteeseen, että suurempi raivaus (lattioiden tyhjennys etenkin nuoremman huoneessa) olisi tarpeen niin en ole voinut pyytää ulkopuolista apua. Ei ole kiva jos hänen aika menee täysin legojen keräämiseen... Se tunne kun tulee kotiin kun hän on käynyt on niin ihana, ovelta jo haistaa raikkauden ja puhtauden, kengät ojennuksessa ja tyynyt pakoillaan, huoh.

    En ole onneksi mikään siivous ja siisteys firiikki joten mitään ihan hirveää ahdistusta en tästä tilanteesta saa. Välillä ahdistaa vähän enemmän:)) Aika ei vaan poikien harrastuksen ja työssä käymisen takia riitä kaikkeen. Aloitin tekemään osa-aikaista juuri siitä syystä, että voisin tehdä kotona enemmän ja ehkä itsekin harrastaa jotain. No pikkuhiljaa päivät töissä rupeavat taas pitenemään:(

    Näillä nyt mennään enkä viitsi kauheesti stressata. Olen pikkuhiljaa yrittänyt saada pojat imuroimaan omat huoneensa ja pyyhkimään pölyt. Isommalta se jo onnistuu aika hyvin, mutta nuoremmalta ei niinkään, koska se vaatii ensin sitä legojen raivausoperaatiota:)) Meillä varmasti paljon siisteysongelmia ratkaisisi tavaroiden olennainen vähentäminen:)

    Tuo Suvin vinkki oli tosi hyvä! Meillä pojilla on mehukatti hedelmä "mössöjä", jotka ovat niissä puristettavissa jutuissa. Alpenin musli patukat on myös hyviä. Paistotiskista käydään matkalla hakemassa karjalanpiirakoita:)

    Kivaa halloween viikonloppua ja tsemppiä Ananalle ja koko perheelle<3

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥