31.1.2013

Rinteessä ja Laskettelurinteessä


Olettekohan jo vallan kyllästyneet talven ulkovaateasioihin? Ehkä sitten reissun jälkeen saan kyllästyttää teidät tuliaisvaateasioihin mutta nyt kuitenkin ajankohtaisesti kirjoitan vielä asiaa toppavaatteista. Jo aiemmin toivottiin lasketteluvaate-esittelyä mutta kun aloitin kirjoittamisen aiheesta, huomasin ettei sitä kirjoitettavaa nyt niin paljon ollutkaan. Kuviakaan ei ole kuin pulkkamäestä mutta ehkäpä näillä pärjää (pojalla Peakin takki ja Billabongin housut ja tytöllä niin ikään myös Peakin takki ja housut Molo Kids).


Rinnevarusteet ovat todellakin makuasia. Muistan itse laskeneeni osan lapsuudesta haalarissa, osan kaksiosaisilla. Muistan edelleen miten ylpeä olin uudesta taivaansinisestä toppahaalarista jossa oli vyökin, samanlainen haalari oli äidillänikin (Minulla olisi tästä valokuvakin mutta ehkä säästän silmiänne). Muistan myös ensimmäisen fleece-pusakkani sillä materiaali oli aivan uusi ja ennennäkemätön tuohon aikaan. Muistaakseni fleece materiaalina sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton mutta nopeasti yleistyi lähes jokaisen vaatekaapin vakiovarusteeksi. Teini-ikäisenä kokeilin myös anorakkimallin takkia rinteessä, snoukkaajien ja hiphoppareiden esimerkin näyttämänä tietysti kaksi numeroa liian isona. Lapsuudesta tuttuja merkkejä muistuu mieleen mm. O’neill, Torstai, Peak Performance ja SOS. Alle 2-kymppisenä ostin itselleni Burtonin snoukkatakin heräteostoksena jämien alerekistä ja samalla takilla lautailen edelleen.

Minulla on ollut jo vuosia aktiivikäytössä Peak Performancen vakosamettihousut ja samanlaiset löytyy myös mieheltä. Olen niin ihastunut housuihin että niiden ostamisen jälkeen en ole kertaakaan laskenut vielä vanhemmilla Peakin tavallisilla skimbahousuilla. Housujen tärkeimpinä ominaisuuksina pidän vedenpitävyyttä, hengittävyyttä, lumilukkoja sekä vetoketjullisia tuuletusaukkoja. Peakin housuissa olen erityisen tykästynyt joustavaan ja pehmeään vyötäröön. (Salaa haaveilen Burtonin housuista mutta ainoastaan siksi että värivaihtelu olisi virkistävää). Sitten on se Burtonin takki josta puuttuu KeyCard tasku mutta kortin saa kätevästi mielestäni maailman parhaisiin Hestran rukkasiin missä on irroitettava vuori, eli kortin saa sujautettua sinne nahkakuoren ja vuorin väliin. Olen lapsesta asti testannut kymmeniä hanskoja sekä rukkasia ja kaikissa on näpit jäätyneet paitsi Hestran rukkasissa. Monesti sujautan alle myös ohuemmat sormikkaat koska rinteessä tarvitsee välillä kaivaa taskusta nenäliinoja ja mitä milloinkin. Ostin tänä vuonna uudet rukkaset Stockalta vaikka nuo liki 20 vuotta vanhat ovat edelleen ehjät. Vuori on kuitenkin menettänyt vuosien saatossa ominaisuuksia joten päätin vähän uudistaa. Uudet ovat täysin samanlaiset kuin vanhat ;)

Rinteessähän vaatteet eivät juurikaan joudu mekaaniselle rasitukselle eli käytännöllisyys sekä eristävyys/kosteudensiirto kyky lienee ne tärkeimmät ominaisuudet.. niin ja se ulkonäkö.




Kovin montaa eri merkkiä en ole lapsilla rinteessä testannut kun tapana on jämähtää niihin hyväksi havaittuihin. Olen huomannut että kun tarpeet mietti etukäteen käyttötilanteen mukaan, niin monesti pääsee paljon pienemmällä vaivalla. Pojalla on ollut rinteessä käymässä Popin, Peakin ja Billabongin housut ja tytöllä T2H:n sekä Peakin housut. Takeista rinteessä on käynyt Ver de Terre, Po.p. sekä Peak. Eli ihan kauhean kattavaa otantaa ei rinnevaatteista löydy. Sitä vastoin kaupoista löytyy nykyään aivan järjetön määrä erilaista rinnevaatetta eli omakohtainen tarvekartoitus on todellakin paikallaan ennen kun hyppää valikoiman pariin. Tällä hetkellä Top Sport myy jopa -50% alella ja Intersportissakin on valtava määrä lasten sekä aikuisten ulkovaatetta alessa.




Lasten vaatteissa saattaakin olla enemmän haastetta kun ulkonäön pitäisi miellyttää sekä vanhempaa että lasta ja käytännöllisyyden ja hinnan oltava sopivassa suhteessa ensimmäisen kanssa. Nyt kun sormet hellänä olen repinyt kahden lapsen housujen lumilukkoja lautailukenkien päälle, olen palannut mielipiteeseeni että myös lumilukot pitäisi olla avattavat, ainakin lapsilla. Peakin housut ovat muuten todella hyvät, nätit saa takin lumilukkoonkin kiinni… mutta ne todella tiukat lahkeiden lumilukot, aarGh! Kuulin tosin jo syksyllä huhun että Peak lopettaa lastenvaatesarjat eli tämäkin ”ongelma” saattaa kadota ihan itsekseen.

Muita hiljattain kokeiltuja housuja ovat olleet Billabongin sekä Molo Kidsin housut. Molempiin olen ollut tyytyväinen. Billabongin housut ovat järjettömän halvat (Hullareilla alle 40 e) ja kangas notkeaa ja baggie-malliset housut pysyvät hyvin hoikkiksenkin päällä. Väristä ja ulkonäöstä myös pisteet. Tytön Molo Kidsin housuissa on avattavat lahkeet mutta rinteessä housut eivät ole olleet, joten en osaa ottaa vielä kantaa miten lumilukot venyvät lautailukenkien päälle. Tytöllä oli vielä viime vuonna henkselit lasketteluhousuissa mutta ei enää tänä vuonna, eikä näytä olevan ongelma kun housut eivät ole liian löysät.

Molemmilla lapsilla Peakin takit ovat osoittautuneet erinomaisiksi rinteessä ja kapeasta mitoitus mahdollistaa takin käytön useampana vuotena peräkkäin. Hiihtolipputasku ja housuihin kiinnitettävä lumilukko ovat tuiki tarpeen ja ainoa miinus tulee täydellisestä heijastimien puutteesta. Tämähän ei haittaa niin kauan kun lapsi pysyy rinteessä, mutta monesti takkeja tulee kuitenkin käytettyä muuallakin, jolloin heijastimet olisivat tarpeen.

Rukkaset ovat rinteessä olleet sitäsuntätä ja toistaiseksi ei ole vielä vakiintunut kuin se, että rukkasten alla on yleensä ohuemmat lapaset. Aluslapaset siirtävät kosteuden pois iholta sekä lämmittävät kun rukkaset eivät jostain syystä ole kädessä. Poika sai tahtonsa läpi tänä vuonna ja ostin hänelle kahdet hanskat (Burton ja Scott) sillä seurauksella että näpit ovat jäässä. Olimme klassisessa ”Enkö mä sanonut…” –tilanteessa. Oletan että poika palailee rukkasmalliin ja haetaan vaikka hänelle omat Hestrat Top Sportista. Reiman hanskoja pitää vielä kokeilla rinteessä sillä ne eivät ole muistaakseni kertaakaan sinne sattuneet ja näpit ovat niissä muuten lämpimänä pysyneet.

Pipoja emme rinteessä käytä vaan kypärän alla on pelkkä Buff eli tuubihuivi. Näitä on useampaa materiaalia, oma lemppari on viskoosilyramikälie-malli missä alareuna on fleeceä.

Toppakerroksen alla on pääsääntöisesti villaa sisältävä kerrasto. Reima, Molo Kids ja Cupcake ovat kaikki toimineet ihan yhtä hyvin. Pojalla taannoin olleet Popin pitkät villikset olivat sen sijaan aivan liian leveät ja lörpät. Jos pakkasta on vähemmän kuin kymmenen astetta riittää tämän päälle pelkät toppahousut sekä takin ja kerraston väliin T-paita tai pitkähihainen trikoopaita.
Kun pakkasta on -10-20 astetta, sujahtaa väliin Reiman tekninen väliasu (joka on lasten ehdoton lemppari) tai vaihtoehtoisesti korkeakauluksellinen villaneule ja fleecepökät.

Sukissa tunnustan olevani järkähtämätön; koko poppoo laskee Bridgedalen sukilla. Olen itse varsinainen jäävarvas ja nuo osoittautuivat jo vuosia sitten ensimmäisiksi sukiksi missä ei varpaat jäädy joten pysytään niissä. Lumilautakengässä ei lyhytkään sukanvarsi paina yhtä pahasti kuin laskettelumonossa mutta silti ostan rinteeseen ainoastaan sukkia jotka yltävät polvitaipeeseen asti. (Ensin laitetaan sukat ja sitten kerrastohousut jolloin väliin ei jää ruttuja) Sukkia riittää 2 paria per henkilö ja sukat menevät useamman vuoden… näin perustelin sukkaostosta hintaa kauhistelevalle miehelleni ;)


Toistaiseksi lasketaan siis pääosin Peak Performancen vaatteilla mutta tulevaisuudessa saattaa hyvinkin tulla luottomerkiksi Burton, Billabong tai Roxy. Edellä mainitut miellyttävät rennolla tyylillään ja erityisesti Burtonin laadusta minulla on toistaiseksi vain hyvää sanottavaa. Jiillä on kaapissa joskus alesta jemmatut Haltin ja DG:n housut ja myös nuo pääsevät ensi talvena testiin. Rukkasissa kärkisijaa pitää Hestra, tosin Burtonin ja Scottin hanskoissa ei muuta vikaa ole kuin se että sormet jäätyy, sopivat siis leudommille keleille hyvin. Bridgedalen sukat ja Buff –huivit ovat vakio ja aluskerrastona saattaa hyvinkin jatkaa Reima koska on todella slimmi ja hyvin istuva lapsille.

Tämä setitys toimii meille tosi hyvin rinnerientoihin. Rinteessä on sopivasti päällä, kahvilassa on sopivasti päällä ja pukeminen sekä riisuminen on nopeaa. Kaappiin alusasuja riittää yksi mutta voi olla kaksikin, kahdet sukat, yksi väliasu ja yksi setti sitä toppaa –ei liikaa eikä liian vähän.

Jossain kohtaa varmasti tulee käymään niin että muna opettaa kanaa ja saan kuulla olevani ihan out-of-date sekä vanhanaikainen. Todennäköisesti lapset pyytävät minut kauppaan ainoastaan maksamaan ostoksensa, siihen asti, näillä mennään…


 RENNOSTI VIIKONLOPPUA  KOHTI !

29.1.2013

Nimimerkillä varovaisen toiveikas [ Reima ]


Väliraportti Test Patrol -paketin käyttökokemuksista
[paketti] 


Reiman Kodiak ja Juneau –takit ovat osoittautuneet napakympeiksi. Pojalla on Kodiak takki päällä joka päivä niin koulussa kuin koulun jälkeenkin. Peakin takki on jäänyt laskettelurinne käyttöön ja Gantin parka on naulakon koristeena. Tytön Juneau valikoituu lähes aina päälle ja niin ikään Peakin takki on jäänyt laskettelukäyttöön ja Ver De Terren takki roikkuu naulakossa (onneksi mahtuu vielä ensi vuonna.)

Yksi lempparipipoistakin on se valkoinen reiman fleecepipo. Ei vielä kurjan näköinen mutta katsotaan kun lumet alkavat sulaa –voin kuvitella. Takkikin on muuten käsittämättömän valkoinen vaikka ei ole pesua käynyt vielä kertakaan. Rukkaset ovat osoittautuneet odotetunmukaisiksi eli ne ovat kuluneet mustista kohdista mutta sormet pysyvät vielä lämpimänä ja kuivana, niin ikään näissä lopullinen testi tulee loskakelien alkaessa. Poika käyttää hanskojaan luistellessa ja ulkoillessa ja ovat moitteettomassa kunnossa –toki käyttäjäkin on jo… no ei se kyllä ole :D

Haalari on ollut joka arkipäivä päiväkodissa lukuun ottamatta kahta päivää kun tytöllä on ollut kaksiosainen setti päiväkodissa. Haalari on pitänyt lämpimänä ja alla on usein se maailman ihanin ja pehmein pörröhuppari siitäkin huolimatta että kuulemma pienemmilllä pakkasilla tulee kuuma. Ilmeisesti kosteudensiirto kuitenkin toimi koska lapsi ei siitä huolimatta ole märkä kuoriutuessaan haalarista. Pörrähupparin nepparit pysyvät hyvin kiinni mutta muutama lisäkiinnityspiste voisi kauluksessa olla. Haalarista irtosi ripustuslenkki heti alkuunsa (ensimmäisenä päivänä) mutta muuten haalari on vähintäänkin hyvässä kunnossa käyttöasteeseen nähden. Kallioisella päiväkodin pihalla rämäpäisellä lapsella kulutus on kovaa mutta haalarissa on ainoastaan toisen polven kohdalla hivenen karheumaa. Haalari sai myös runsaasti kehuja päiväkodista, ilmeisen helppo pukea ja kirkas väri näkyy hyvin. Vasta kevään koittaessa tiedetään mitä kuuluu kosteudenpidolle, mutta uskallan olla varovaisen toiveikas.

Olin ajatellut ettei poika halua käyttää koulussa tarrakenkiä mutta molemmilla lapsilla Reimatecin kengät ovat olleet kovassa käytössä. Tytön kanssa olemme käyneet välillä vääntöäkin siitä, ettei niillä mustilla tarrakengillä voi joka paikkaan mennä, päiväkodissa ovat olleet jokainen päivä. Olen myös ehdottanut Soreleita päiväkotiin kun pakkasasteet ovat kivunneet koville lukemille mutta turhaan, Reiman kengillä ei kuulemma ole kylmä.
Väli- ja alusvaatteet ovat kovassa käytössä etenkin laskettelurinteessä ja kevättalven koittaessa pääsemme toivon mukaan enemmän myös pulkkamäkeen ja luistelemaan. Jii  käyttää pääsääntöisesti Reiman villakerrastoa ja likka haluaisi päiväkotiinkin päälle ne teknisemmät kerrokset. Aluksi villakerrastot tuntuivat hieman karheilta lasten kuivahkoa ihoa vasten mutta pesin kerrastot jonka jälkeen ne pehmenivät huomattavasti.

Kaiken kaikkiaan olen ollut todella positiivisesti yllättynyt Reimasta. Ainoat negatiiviset asiat tähän mennessä ovat olleet se haalarin niskalenkin rikkoutuminen (ja tunnustan että mietin silloin että jepjep… tätähän se tietty on) sekä tytön rukkasten kuluminen. Edelleen joka kerta Juneau takin takana kävellessäni ihastelen mielessäni takkia joka on aivan mielettömän kaunis ja se että molemmilla lapsilla on vaatteet mistä myös tykkäävät itse tosi paljon, on tietysti äidillekin mieluinen asia. Laadullisesti Reima on minun silmissäni muuttanut asemaansa ja kun katsoo kevään malleja, niin ei voi muuta sanoa kuin että suunta on oikea myös ulkonäöllisesti! Jos ensi vuodeksi tekee vielä hankintoja, suosittelen lämpimästi ainakin Kodiak ja Juneau –takkeja, Latitude –haalaria ja ReimaTec -kenkiä. Pojan housut eivät ole olleet niin kovalla kestotestillä vielä että uskaltaisin sanoa kestosta mitään mutta normaalia koululaisen vapaa-ajan käyttöä tuntuvat kestävän hyvin.

Tulen vielä ottamaan tarkemmat kuvat strategisista kulumakohdista sekä loskakelien tullessa pidän kirjaa mahdollisista märistä varpaista tai sormista. Ajattelin myös vähän haastatella lapsia ja kysellä heidän mielipiteitä ja mahdollisia kehityskohteita, eli jatkoa seuraa!


27.1.2013

Matkalle perheen kanssa

Esipuhe

Seuraavassa kerrontaa perheemme lomamatkan suunnittelusta; kaikesta sellaisesta mistä yritin itse etsiä tietoa matkaamme varten. Juttu etenee kronologisesti ja koostuu omista kokemuksista sekä mielipiteistä, ystävien ja sukulaisten kokemuksista sekä tietty netistä tarttuneista tiedonjyväsistä. Sellaisia asioita mitä mielestäni on hyvä ottaa huomioon matkaa suunnitellessa. Kunhan mutuilen.



Edellinen lentokoneellinen reissumme suuntautui Maltalle reilu viisi vuotta sitten tytön ollessa 4 kk. Sen jälkeen pidemmät ulkomaanreissut on lähinnä olleet mietinnässä sekä haaveissa ja olemme vain pistäytyneet Ruotsissa, Virossa ja toki autoilleet ympäri Suomea. Ulkomaanreissua on mietitty Jiin koulutyön suhteen ja vanhempien lomien suhteen ja mietitty mikä paikka olisi kiva kaikille ja minne ei olisi liian pitkää lentomatkaa. Äiti rakastaa aurinkoa ja shoppailukin paheeksi luettakoon, isi ei juurikaan välitä lämmöstä, lapset haluavat sitä mitä lapset yleensä haluavat eli kulkea alasti lämpimässä ja uida kaikki päivät. Jokaiselle jotakin. Mietin pari vuotta Barcelonaa mutta jotenkin en jaksanut siitä innostua lipuille asti. Kunnes eräs päivä tuntui aivan selvältä minne me lähdetään (kun unohdettiin kriteereistä se lyhyt lentomatka).

Karrikoiden: äitille ostari, lapsille vettä, isille ilmastointi ja tietty Sun Shine Statessa on aurinko vakiona. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului menomatka New York visiitin kautta mutta lapset eivät innostuneet asiasta yhtään ja pitstop olisi teettänyt lisää töitä meille vanhemmille, joten jätettiin nykki toiseen kertaan. Silti lentomatka on niin pitkä että yksi stoppi välille tulee, tosin nyt vain koneenvaihdon ajaksi.

Edelliset matkani jenkkeihin ovat olleet ennen WTC-iskuja ja paljon on muuttunut sen jälkeen. Tein kyselykierroksen ja kävi ilmi että ne lukuisat lennot joita tarjotaan jenkkeihin JFK:n tuntiviiskytminuuttia –vaihdolla, eivät käytännössä välttämättä onnistu maahantulomuodollisuuksien takia. Se että lentoyhtiö maksaa korvaavan lennon jos jatkoyhteydeltä myöhästyy, ei paljoa paina vaakakupissa kun on lasten kanssa liikenteessä ja kiire määränpäähän kova. Aloin etsiä riskittömämpiä vaihtoehtoja eli lentoja jossa vaihto on Englannissa. Lopulta jäi enää mietittäväksi päivät, millon me mennään Miamiin?

Tässä kohtaa kerroimme lapsille että nyt on mussukat sellainen juttu että tämä poppoo lähtee Amerikkaan Floridaan. Jee me mennään vobilaan! –totesi rakas ja eläinrakas tyttäremme.


Hurrikaanikauden ulkopuolella, ennen kuumimpia kesäkuukausia mutta kuitenkin niin että on varmasti tarpeeksi lämmin -kriteereillä muokattiin ajanjaksoksi 27.4.13-13.5.13; 17 päivää reissussa ja 18. päivä takaisin kotona. Lennot valikoituivat reitille Helsinki-Lontoo-Miami ja lentoyhtiönä välillä toimii British Airways ja Virgin Atlantic. Lennot ostettiin Travellinkin kautta ja se että sain paketin tähän asti, vaati reippaasti taustatyötä niin netissä kuin apuna perheeltä ja ystäviltä, eli kiitos teille kaikille!
Liput ostettiin jo viime vuoden lopulla koska hinnassa/saatavuudessa voi olla useiden satasien ero, riippuen siitä miten aikaisin liput ostaa. Tunnustan myös olevani informaatio-friikki eli olen tietty googlettanut kaiken mahdollisen, koneen kaavakuvasta lähtien. Vaikka vaihtoaikaa Heathrowllakin on alle kaksi tuntia, on sen arveltu riittävän koska siinä ajassa ei tarvitse tehdä jenkkien maahantulotarkastusta joka voi nykyään sormenjälkien ja valokuvien -oton kanssa kestää pahimmassa tapauksessa useamman tunnin. Luulen että myös lapset arvostavat kun pitkän lentoajan päättyessä olemme vihdoin itse kohteessa eikä tarvitse enää kammeta uuteen koneeseen niin kuin nykissä olevan vaihdon kanssa olisi käynyt.

Pitkät lennot ennakoimme jo joululahjahankintojen yhteydessä. Alun perin ajattelimme että Jii ottaa mukaan PSP:n ja hankimme tytölle oma pelikoneen sekä molemmille uudet pelit. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen tulin tulokseen että on paljon järkevämpää ostaa kaksi tabletti-tietokonetta koska niillä on paljon muutakin käyttöä kuin pelaaminen ja pelit niihin ovat huomattavasti edullisempia kuin PSP:n tai DS:n pelit. Jii sai joululahjaksi Nexus7:n ja Padmé iPad Minin.
Olen käyttänyt miniä nyt todella aktiivisesti mm. matkasuunnittelussa ja en voi kun kehua, olen aivan koukussa pädiin. Molemmat tabletit ovat mallia Wi-Fi eli saamme ne myös reissussa langattomaan verkkoon tarvittaessa. Jii muisti että viimeksi sai purkkatuubin lentokoneeseen eli tuubeja mukaan ja joku kirja/kynät/tehtäväpelihommeli niin eiköhän se aika joutuisasti mene. Puiset ja muovisen kutimet saa myös viedä koneeseen eli ehkäpä otan pienen projektin mukaan itselleni.

Tässä kohtaa on nyt tarkastettu matkavakuutukset, passit ja ostettu liput. Sitten tuli joulu.

Joulun aikaan päätin että samalla uusitaan perheen matkalaukut: jokaiselle ostetaan oma laukku ja mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon loppukäyttäjän toiveet esimerkiksi värin suhteen. Lasten toiveiden puolesta tämä voi toimia hyvinkin, mitä erikoisemman värinen laukku, sitä helpompi se on löytää matkatavarahihnalta. Minun vaatimukseni laukuille on että ne ovat matkakasseja pyörillä eli ns. ”Rolling duffel bag” –mallisia. Duffel (=duffle) -laukku on kuin iso urheilukassi mutta vaihtoehtona on valita malli jossa on pyörät toisessa päässä ja vetokeppi/hihna toisessa. Tämän mallisia kasseja tuntuu löytyvän mm. jenkeistä enemmän kuin riittävästi mutta kotikulmilta kyseisten kassien etsiminen osoittautui hieman haasteellisemmaksi. Duffel- mallisessa kassissa pitää kiinnittää enemmän huomiota särkyvän tavaran pakkaamiseen mutta kassit on helpompi säilyttää ja esimerkiksi tunkea autoon silloinkin kun uhkaa tilanpuute. Toinen vaatimukseni oli että laukku on tunnetulta valmistajalta eli siinä on takuu ja siihen on saatavilla varaosia tarvittaessa.

Laukkuja kävimme lopulta katsomassa mm. Stockalta, Beliziasta, Kampin laukkuliikkeestä sekä Cittarista. Cittarista siksi että se myy Suomessa American Tourister –laukkuja joka on Samsoniten sisarmerkki. Lopulta kalkkiviivoilla oli Samsonite ja Delcey ja päätin että vain yksi kassi ostetaan täältä ja loput jenkeistä. Itiksen Beliziassa on hyvän laukkuvalikoiman lisäksi myös todella hyvä palvelu ja siellä vertailimme vielä Samsoniten ParadiverDuffle sekä Delseyn Cross trip 74 –kasseja keskenään. Kotiin lähti Delseyn-kassi.

Delsey  Cross trip 74 on minun mielestäni täydellinen matkakassi ja toivon että osoittautuu myös kestäväksi sellaiseksi. Laukun tilavuus on 93 litraa mutta laajennettavissa 2 vatoketjua avaamalla 113 litraan. Siinä on omat hihnat vetoketjujen lisäksi, pyörät, vetokeppi sekä olkahihna. Kassiin mahtuu yksi 5-vuotias lapsi tilavasti ja se on edelleen kevyt vetää perässä 26 kilon painosta huolimatta. Jenkeistä yritämme vaivattomasti löytää ainakin kaksi vastaavaa kassia lisää.

Tyttö olisi halunnut Samsoniten Jätski-vetolaukun (cabin size) mutta hinnaltaan aika suolainen (95 euroa) laukku on mielestäni meille epäkäytännöllinen. Jii laittaa omat ja siskonsa tavarat reppuun ja lupasin että määränpäästä ostetaan tytölle uusi reppu/vetolaukku joka sitten ajaa asiansa myös eskari-reppuna. Citymarketin American Tourister –valikoima ei päätä huimannut mutta ostin miehelle cabin-kokoisen lentolaukun tarjouksesta työreissuille. Laukku vaikuttaa jämäkältä ja laadukkaalta mutta alhainen hinta (40 e) hieman epäilyttää. Pidän kuitenkin hyvin mahdollisena että esimerkiksi lapsille ostetaan reissusta AT:n kassit.

Matkatalaukkuihin kannattaa hankkia TSA-lukot. Kenttähenkilökunta saa tarvittaessa TSA-lukon auki rikkomatta lukkoa käyttökelvottomaksi. Ts. jos heille tulee syystä x tarve tarkastaa laukku, he tekevät sen ja lukitsevat laukun uudestaan. Delseyn ja Samsoniten laukuissa TSA-lukot tulevat mukana (ainakin osassa malleissa) mutta lukkoja saa ostaa myös erikseen.

Tammikuu: Vakuutukset, passit, liput, kassi… ainiin ESTA.

Amerikkaan matkustaessa pitää olla voimassa oleva hyväksytty matkustuslupa ESTA. Lupa oikeuttaa matkustamaan Yhdysvaltoihin enintään 90 päiväksi ja lupa tulee hakea jokaiselle perheenjäsenelle. Lupa antaa lentoyhtiölle luvan kuljettaa matkustaja Yhdysvaltoihin ja vasta rajaviranomaiset päättävät matkustajan päästämisestä mahaan. ESTA hakemuksen voi täyttää netissä, se maksaa 14 dollaria ja on voimassa kaksi vuotta  passin voimassa olo ajan sisällä

Vakuutukset, passit, liput, kassi, ESTA... ja A niinkuin auto.

Autonvuokraus on likimain pakollinen juttu, mikäli aikoo liikkua Miamin ydinkeskustan ulkopuolelle ja mehän aiomme. Kilometrejä tai pitäisikö sanoa maileja, tullee ainakin tuhat joten annoin miehelle aika vapaat kädet auton valinnassa. Auton voi vuokrata isomman sivuston kautta joka etsii edullisemman yhdistelmän oman matkan ajaksi tai suoraan tietystä vuokraamosta. Yleensä mitä aikaisemmin auton varaa, sitä edullisemmin sen saa. Me saamme alennusta Sixtiltä joten auto vuokrattiin sieltä.

Autonvuokraus on jenkeissä edullista kuten bensakin, mutta vakuutukset maksavat. Vuokraamon tiskillä alkaa varsinainen myynti; vakuutuksia ja lisäpalveluita on vaikka mitä. Kannattaa tarkastaa omien matkavakuutusten korvaavuus ja valita sitten päälle tarpeelliset vakuutukset. Sinänsä vakuutussuoja on jenkeissä tarpeellinen että en usko että vahingon sattuessa kukaan haluaa joutua paikallisen oikeuslaitoksen pyörteisiin eli better safe than sorry..

Määränpäässä on hyvät opasteet ja kaupunkien pohjakuvat on kuin viivottimella vedettyjä eli siellä on mahdollista liikkua ilman navigaattoriakin. Navigaattorin vuokraus on yllättävän hintavaa joten yksi vaihtoehto on ostaa marketista oma navigaattori joka pidemmällä reissulla tullee edullisemmaksi. Puhelinratkaisuista riippuen, on myös saatavilla erilaisia kartta karttaApseja puhelimeen. Ennen matkaa kannattaa lukaista hieman paikallisesta liikenteestä joka on ruuhkista huolimatta sujuvaa mutta myös hidasta. Välimatkojen pituus voi yllättää ja perille pääsy voi kestää kauemmin kuin oli ajatellut. Suomen liikennesääntöihin tuo vaihtelua mm. risteykset joissa kaikilla on STOP-merkki ja risteyksestä mennään tulojärjestyksessä, punaisia päin saa kääntyä oikealle jos sitä ei ole erikseen kielletty ja se on turvallista ja motareilla on omia kaistoja (Car Pool) autoille joissa on useampi kuin yksi matkustaja jnejne...

Mies valitsi meille lopulta SUV:n joka on kokoluokaltaan Ford Expedition eli maasturi kahdella takapenkkirivillä, miehet... Ilmastointi ja automaatti on ”vakio” ja lisäksi vakuutusten omavastuu 0 dollaria. Luonnollisesti toinen kuljettaja maksaisi ekstraa, joten mies ajaa, ellei satu jotain odottamatonta. Meidän auton hinnaksi muodostui 35 euroa/ vuorokausi joka tuntuu lähes ilmaiselta kun vertaa Suomen vuokrahintoihin. Lisäkustannuksia tulee bensasta sekä tietulleista.

Kansainvälinen ajokortti eli IDP ei ole pakollinen mutta jälleen asia millä voi varmentaa ettei odottamattomia vaikeuksia tule. Kortti hankitaan Autoliiton kautta, sitä varten tarvitsee valokopiot ajokortista sekä passikuvan. Kansainvälisen ajokortin hinta on 36-54 euroa, korttityypistä ja toimitusnopeudesta riippuen.

Vakuutukset, passit, liput, kassi, ESTA, vuokra-auto, IDP…

Siinäpä kaikki mitä oikeasti tarvitsee kun matkustaa Amerikkaan.
Nyt odotellaan ja hiotaan suunnitelmia ja otetaan mielellään vinkkejä vastaan...


Meidän matkasuunnitelma pähkinänkuoressa

Miamissa on tarkoitus olla kolme yötä ja sitten ajetaan Orlandoon. Orlandon alueella sijaitsee Walt Disney huvipuistot ja tarkoituksenamme on käydä niistä yhdessä,  Magic Kindomissa. Orlandossa ollaan siis yksi tai kaksi yötä ja siitä jatketaan Tampaan josta matka käy edelleen Meksikonlahden rannikolle jossa tarkoitus on viettää noin 7 päivää. Suunnitelman mukaan takaisin Miamiin päin tullessa käymme Evergladesillä sekä Key Largossa. Ja suunnitelma elää...

Minuuttiaikataulua ei ole tarkoitus tehdä vaan mennään vähän fiiliksen mukaan. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty joten äiti suunnittelee ja lukee jotta perillä ei tarvitse miettiä ja pähkäillä vaan voi rentoilla kun on selkeä kuva valmiina ajanvietteistä sekä rajoitteista. Floridassa on niin paljon erilaisia teemapuistoja, nähtävää ja tehtävää että on todellakin saanut miettiä ja karsia niitä jo viikkojen ajan. Matkan aikana tullaan Walt Disneyn lisäksi käymään ainakin Miami Seaquariumissa, Tampan Lowry Park Zoo:ssa, Air-Boat ajelulla Evergladesillä ja snorklaamassa Key Largossa.

Rentoilun ja rantailun välissä jokaisen toiveet pyritään toteuttamaan ja pääpainona on yhdessä olo kiireettömästi. Jii pyysi että mennään South Beachille ja tyttöä kiinnostaa eläimet, oikeat ja pehmot. Isi on jo kiikaroinut jonkun vanhojen jenkkiautojen museon ja minä, kröhöm, olen hieman silmäillyt shoppailupaikkoja. Käymme myös katsomassa perheeni vanhaa taloa joka on kuulemma kokenut pienoisen muodonmuutoksen sittemmin. Matkan aikana on tarkoitus pitää päiväkirjaa ja reissublogia mikäli teknologia suo joten varmasti yksityiskohtaisempaa juttua on tulossa.

To be continued…


Katja/Pink Dreams sekä Pia/Susikulma sattuivat onnettaren suosikeiksi arvonnassa eli laittakaahan meiliä niin katsotaan miten palkinnot sopivat :)
Alligaattorikuva on otettu valtatien Miami-Naples välistä ja kyseessä on siis täysin villi gaattori.

18.1.2013

Ipad Mini 1 - anana 0

kuva222.JPG by niamagia
Tunnustan olevani it-idiootti, jälleen. Jos ja kun ehdin nettiin asti iltaisin, teen sen Padmén Ipad Minillä. Ongelma on nyt se etten osaa kommentoida blogeihin sillä muuten aivan fantastisella laitteella. Suurin osa kommenteista katoaa kokonaan ja vain murto-osan saan perille blogeihin. Se myös haittaa kun en saa korjattua kirjoitusvirheitä koska en pääse muokkaamaan jo kirjoitettua tekstiä kuin ainoastaan pyyhkimällä kaiken virheen jälkeen kirjoitetun pois. Onko joku niin Ipad-virtuoosi että osaisi auttaa?

Kuvat on loppu joten lainataan Instagrammista.
Palaan asap alla olevaan postaukseen ja sen arvontaan.

12.1.2013

Uudet ja vanhat kujeet uudelle vuodelle.


Haalari: Reima Kiruna 2012/ Protomalli







Heipähei pitkästä aikaa ja hyvää tätä vuotta kaikille! En harrasta uuden vuoden lupauksia mutta mielessä kyllä käväisi etten tänä vuonna aio kertaakaan kirjoittaa blogiin "...mutta koska ei ollut aikaa". Samalla tuli Déjà vu mutta siitä huolimatta aloitetaan tämä(kin) vuosi niin että että ajanpuute on vakio ja siitä ei puhuta sen enempää vaan käytetään sekin vähä aika johonkin muuhun. Seuraavassa hieman pohdintaa tulevalle vuodelle.




Meille saattaa olla tulossa mielenkiintoinen vuosi, katsotaan nyt asia kerrallaa. Minä aion jatkaa bloggaamista ja valokuvaamista mutta aika näyttää mitä kaikkea täällä blogin puolella vilahtaa. Aion toki myös jatkaa neulomista ja lankoja onkin jo kertynyt varastoon. Ideat on jo valmiina mutta toteutus odottaa vielä toistaiseksi. Olen täysin urautunut lankahankintojen suhteen ja keskittänyt ne Villavyyhtiin. Tällä hetkellä varastosta löytyy Louhittaren Luolan Pohjan Akkaa väreissä Roosa ja Hopea sekä ystäväni vauvalle hankittua Rico Essentials Soft Merinoa josta kokemusta ei vielä toistaiseksi ole.

Olemme myös vihdoin lähdössä perheen kesken kunnon lomareissulle. Kun ei sillä miettimisellä, vatvomisella ja suunnittelulla valmista tule, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ostin jo viime vuoden puolella liput reilu kahden viikon reissulle huhti-toukokuussa. Reissun sisältöä suunnitellaan nyt se mikä arjelta ehditään ja aika hyvä runko meillä jo valmiina on. Hankintoja reissua varten ei juuri tarvitse tehdä sillä ajattelin perin naismaisesti tehdä ne hankinnat siellä reissussa. Yksi uusi laukku tosin ostettiin sillä en halunnut kovaa matkalaukkua tällä kertaa mukaan vaan hieman eri tyyppisen. Mies on myös sisäistänyt ajatuksen että reissuuun yhdellä laukulla ja takasin useammalla.

Nyt kiinnostaisi myös hankkia uusi putki kameraan ja kiikarissa olisi hyvin piirtävä laajis ja mielellään croppirunkoon tehty. Valovoimakaan ei ikinä ole pahitteeksi vaikka ulkokuvaamiseen ensisijaisesti lasia etsinkin. Otan mielelläni vinkkejä vastaan hyvisä optiikoista jos kokemusta on.


Lastenvaatteetkin kiinnostaa edelleen mutta hankinnat on olleet todella vähissä viime aikoina. Kaapit tuntuvat olevan täynnä mutta juuri tänään huomasin että hitaasta kasvuvauhdista huolimatta lapset kuitenkin kasvavat. Tytöltä taitaa jäädä suurin osa vaatteista pieneksi jopa ennen kesää sillä 122 senttisissä alkaa olla hihat lyhyet ja lahkeet myös. Olin ajatellut että tuolla koolla päästään vielä kesä mutta nyt alkaa näyttää todella epätodennäköiseltä. Eikä kaapista kovin montaa isomman koon vaattetta löydy sillä en ajatellut tarvetta vielä liki vuoteen olevan. No, sainpahan hyvän syyn tulla reissusta takaisin maksimikilojen kanssa ;) Pojallekin on salaperäisesti senttejä tullut sillä lahkeet eivät enää mene maata pitkin ja ranteet näkyvät, mystistä kerrassaan. Mutta kuten todettu, yritän jatkossakin tehdä latenvaatebloggauksia mutta lasten ehdoilla mennään ja ehkäpä reissuhankinnoista tulee hieman tuoreutta vaatevalikoimaan.

Reimalta saadut vaatteet ovat muuten osoittautuneet erinomaisiksi ja tulen vielä niistä laittamaan yksityiskohtaisemman raportin.




Ehkäpä hassuin uutinen vuodelle 2013 on että olen aloittanut yli 20 vuoden tauon jälkeen jälleen telinevoimistelun. Nyt saa nauraa sillä niin ovat muutkin tehneet. Lasten ilmeet olivat hauskimmat, monttu auki "Ai SÄ?!" Joo, just mä. Sama mamma joka ei pysty enää keinumaan eikä voi kuin unelmoida lintsin laitteista koska kyydissä huimaisi. Yritän saada harrastuksesta apua jatkuviin selkä- ja niskaongelmiin ja tuskin liikuntaharrastuksesta muutenkaan haittaa tässä iässä on. Aikuisryhmässä mennään ja ensimmäinen tunti oli tämän viikon tiistaina ja -voi tsiisus että voi ihminen olla kipeä! Toissapäivänä en päässyt autosta ylös kun tulimme laukunostoreissulta ja mies joutui kiskomaan minut pystyyn. Nyt alkaa suunnilleen jalat tottelemaan käskyjä ja pidän jo mahdollisena tiistain uutta rääkkiä.


Summa summarun, uudelle vuodelle lähdetään enkä malta odottaa mitä vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti lukijoita on vielä mukana hiljaisuudesta huolimatta, sähköpostien perustella teitä ainakin kourallinen pitäisi olla. Kiitos kaikillle tänne asti jatkaneille ja toivottavasti vietetään tuleva vuosikin vielä mukavien kuvien ja juttujen parissa ja vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa tai sähköpostein monta kertaa. Saa esittää juttutoivomuksia ja oikein mielelläni otan toiveita vastaan joita toteutan mahdollisuuksien mukaan.

Matkakohteen jätin vielä toistaiseksi tarkoituksella paljastamatta. Lähempänä reissua tulee aiheesta varmasti blogattua ja olen myös suunnitellut ihan erillistä matkablogia, katsotaan. Lukisitteko matkajuttuja mielummin täältä vai toisesta blogista jonne pääsee tätä kautta? Vihjeeksi paikasta alla oleva kuva jonka otin joku reissu sitten samasta paikasta. Silloin vielä filmikameralla ja aika hölläkätisen vanhemman valvonnan alla joka päästi kuvaamaan villejä elikoita (aivan liian) lähituntumaan. Oikein arvanneiden kesken arvon jotain pientä kivaa muutamalle oikein arvanneelle, eli arvauksia kehiin!


Hyvää sunnuntaita kaikille!