30.10.2013

Florida 2013 / Miami Beach - Orlando

Miami Beach - South Beach

Kolme päivää Miami Beachilla meni nopeasti. Ensimmäisenä aamuna lapset pyysivät viereiseen Subiin aamiaiselle ja siitä hilpastiin heti South Beach:lle ihmettelemään aaltoilevaa Atlanttia. Lapset olivat hämmästyksissä lämpimästä vedestä ja aaltojen koosta ja tietysti kaikesta siitä mitä rannalta löytyi. Tyttö huokaili ensimmäiset kolme päivää "Miten täällä Miamissa voikin olla näin kaunista". Koska olimme lähteneet todella ohuella varustuksella reissuun, oli myös ajankohtaista jo ensimmäisenä päivänä lähteä tutustumaan paikalliseen kauppakeskukseen, Aventura Mall:iin. Teknisesti kauppakeskus on Miami Beachin yläpuolella eli kun ajaa vain suoraan ylöspäin (meri oikealla ja manner vasemmalla), nappaa oikean exitin vasemmalle, niin on jo melkein perillä.

Aventurassa on mm. Abercrombien kauppa (jeps, olin tsekannut etukäteen) ja täältä ostettiin Jiille viimein niitä vaatteita jotka eivät lepata päällä. Outlet kauppoja ei Aventura Mall :lla ole mutta hyvä valikoima muuten laidasta laitaan, edullisesta hinnakkaampaan. Sears on paikallinen Anttila josta saa likipitäen mitä vain ja sieltä auto varusteltiin uudelle navigaattorilla (Alle 100 dollaria) ja bella sai korokeistuimen. Korokeistuimen ostaminen matkan ajaksi tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin vuokraus (14 dollaria/päivä muistaakseni) ja meillä kävi tuuri sillä saimme kuljetettua juomapidikkeellisen! korokkeen kotiin asti, bella oli hyvin päättävinen tämän asian suhteen.Mitoitus on tosin tehty hieman kookkaampaan autoon eli täällä saa vähän sovittaa...

Seuraavat päivät Miami Beach:illa menivät samalla kaavalla: rantaa, autoilua, maisemia ja kauppoja.

Lopulta koitti aamu kun pakattiin tavarat autoon ja otettiin suunta kohti Orlandoa. Päätimme ajaa Florida Tunrpikea eli motaria jotta matka taittuu joutuisammin. Motarin varrella on hyvin pysähdyspaikkoja joista ilmoitetaan hyvissä ajoin ja kyltistä myös näkee mitä ruokapaikkoja pysähdysalueella on, esimerkiksi Subway / Wendy's jne. Erona kotimaahan on että pysähdyspaikat sijaitsevat monesti eri suuntaan menevien moottoriteiden välissä, eli pysähdysalueelle menee liittymä vasemmalta eikä oikealta niin kuin Suomessa. Maisema motarin varressa ei juurikaan vaihdu mutta matka taittuu aika nopeasti, ainakin jos on autoilemaan tottunut.

Navin avulla löysimme helposti hotelliin ja sateisessa Orlandossa mies paranteli saamaansa lämpöhalvausta hotellissa ja lapset katsoivat Disney-kanavia. Itselläni oli orastava niskakipu (ilmastoinnista) joka muuten  paheni seuraavaksi päiväksi infernaaliseksi migreeniksi sekä niskasäryksi (ja tästä eteenpäin en mennyt mihinkään sisätilaan ilman isoa huivia kaulanympärillä, nimimerkillä vetoherkkä). Koska tämä vaihe reissusta oli aikataulutettu, ei auttanut muu kuin särkylääkkeiden voimalla saada bändi kasaan aamulla ja suunnata kohti Magic Kingdomia jonne liput ostimme hotellin respasta. Päivän liput puistoon maksavat noin satasen kappale. Kenelläkään ei ollut tullut mieleen katsoa osoitetta Magic Kindomin parkkipaikalle joten eksyimme taas mutta onneksi amerikkalaiset ovat superystävällisiä ja saimme hyvät ohjeet perille eräältä matkanvarrelta löydetyltä parkkipaikkavahdilta. Tahoe parkkiin ja hyppäsimimme "tram:iin" joka kuljetti ihmiset isohkolta ;) parkkialueelta porteille. Jonoja ei ollut vaan kävelimme suoraan sisään koska liput oli ostettu etukäteen ja lapset valitsivat että menemme varsinaiselle Magic Kindom-alueelle lautalla (vaihtoehtona juna). Lautan toisessa päässä tarkastettiin liput ja ei kun sisään satumaiseen maailmaan.

Disney World on aika käsittämätön paikka. Se ei ole niinkään huvipuistoalue kuten Linnannäki tai Särkänniemi vaan enemmänkin kaupunginosa jota leimaa sadunomaisuus. Kaikki talot ja ihmiset ovat kuin suoraan sadusta ja hälinää ympärillä on vaikka minkälaista. Vaikka itse olen ollut paikassa ennenkin, ei sieltä ole jäänyt mieleen mitään erityistä -ehkäpä juuri siksi että siellä on niin paljon kaikkea. Alue on iso ja jonot laitteisiin sekä kokemusmaailmoihin voivat olla todella pitkiä. Varsinaisia huvipuistolaitteita on vähemmän ja monet huvitukset ovatkin kokemusmaailmoja joista on mahdotonta sanoa etukäteen millaisia ovat. Me menimme rohkeasti Lilo ja Stich seikkailuun, joka jäikin melkein ensimmäiseksi sekä viimeiseksi sillä tämä oli hieman liian raju 6-vuotiaalle bellalle. Paikat ovat siis monesti sellaisia että mennään sisälle tilaan jossa on sitten robotteja jotka puhuvat ja liikkuvat ja siirrytään tilasta toiseen, ikäänkuin interaktiivisessa tarinassa. L&S:ssä mentiin lopulta pimeään huoneeseen, istuttiin paikalleen ja sitten alkoi jos jonkinnäköistä välkettä, savua, vettä, röyhtäyksiä ja koska tilanne tuli yllättäen, oli bella sijoitettu reunalle jiin viereen ja lopun voitte arvata. Myöhemmin koettu Buzz seikkailu josta sai vaunusta ampua örkkejä sekä Pieni Merenneito seikkailu osuivat jo onneksi paremmin mukavuusalueelle.

DW:ssä aistien yliärsytys on taattua ja paikkaan saisi varmasti kulumaan halutessaan useamman päivän ja tukuttain rahaa. Sisäänpääsy sisältää kaikki laitteet sekä teatteriesitykset (suosittelen 4D:tä!) ja mielestäni ruoka oli kohtuuhintaista verrattuna esimerkiksi Linnanmäkeen. Rahaa saa kulumaan mm. puoteihin joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja jotka on sijoitettu niin, että sellaisen läpi joutuu kävelemään joka kerta kun tulee "laitteesta" ulos. Samoja juttuja löytyy myös läheisten Outlet Mall:ien DW puodeista, halvemmalla. Me emme olleet alueella sulkemiasikaan asti jolloin päivä päätetään ilotulituksella sillä syystä tai toisesta meidän lapset tuntuvat viihtyvän paremmin esimerkiksi eläintarhoissa -eikä migreenistä kärsivä äiti ja lämpöhalvauksesta toupuva isi laittaneet hanttiin kun lapset alkoivat osoittaa uupumuksen merkkejä. Miehen mielestä paikkaan tarvitsee todellisen innostuksen Disneyhin seka etukäteishypetyksen ja käsityksen millaiseen paikkaan on oikein tulossa, se on vaan jotain niin muuta. Uskon että kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä että käytiin Magic Kingdomissa, onpahan sekin nyt nähty!

Orlandossa sijaitsee useampia Outlet Mall:eja joissa myös me kävimme ja ei sieltä pääse tyhjin käsin pois. Jokaisessa puodissa on paljon työntekijöitä jotka auttavat enemmän kuin mielellään ja tuovat heti ison keräilykassin olalle jos ei ole sellaista huoannut itse ovelta ottaa, ja sitä tarvitaan.  Hinnat ovat selkeästi esillä vaikkakin loppupeleissä saattaa saada kassalla vielä lisäalennuksia. Kannattaa muistaa että hintojen päälle tulee vielä verot eli aika welho saa olla jos tietää ostosten lopullisen loppusumman ennen kun kassa sen kertoo. Vaikka kaupat ovat outlet-kauppoja, on niissä yleensä huomattavasti isompi valikoima tavaraa kuin keskiverto merkkiliikkeissä Suomessa. Vaatteet ovat siististi esillä ja pääsääntöisesti löytyy joka väriä ja kokoa. Hintaesimerkkeinä sanottakoon että Tommy Hilfiger Kids myy lasten pikeepaitoja 2kpl/30 dollaria ja Carter's :lla vauvojen kokopuvut on 6 dollarista ylöspäin. Aikuisille Tommylla farkut n. 30 dollaria ja kauluspaidat sekä neuleet 20-30 dollaria. Ralph Lauren:in alerekeistä voi löytää lasten mekkoja jopa 10 dollarilla ja muuten hintataso on aika sama kuin Tommylla. Vaatekauppojen lisäksi löytyy mm. aurinkolasiliikkeitä sekä kenkäliikkeitä. Itse ostin Oakleyn lasit ja bella "muutamat" Sketcherssit jotka maksavat jenkeissä murto-osan Stockan hinnoista. Conversen liikkeestä löytyi kenkiä pojalle ja t-paitoja äidille.
Kaupoissa ei ole isompaa ryysistä kuin tavallisissakaan kaupoissa, poislukien Gap. Esim. Tommylla on arviolta 5-10 kassaa ja vaikka jonoa kassoille välillä muodostui, niin useampi kassa tekee sen että se menee kohtuu nopeasti. Palvelu on muuten jenkeissä yleensä tavattoman hidasta eli jos kaupassa on vain 1-2 kassaa, pitää varautua jonottamaan k a u an vaikka jonoa ei juuri olisikaan. Ja vastapainona pakko mainita että wc:t esim. kauppakeskuksissa ovat ihanan siistejä, paperia on ja pöntöt vetävät itse itsensä, eli ei kannata vaikkapa istua lapsen perään itse pissalle "vetämättä" ensin ;)

Täysin yllätyksenä tuli ettei luottokortin pin-koodi ominaisuus ole käytössä. Joka ikisessä kaupassa jossa kävin reilu kahden viikon aikana, oli käyttössä elektroninen allekirjoitus (vastaava kuin UPS:lla). Jokaisessa kaupassa myös kysyttiin vähintään sähköpostiosoite, usein myös maksajan kotimaa sekä puhelinnumero.

Me olimme Orlandossa kaksi yötä Fairfield Inn&Suites hotellissa ja voin suositella hotellia kaikille. Pelihuone, leffahuone, hyvä aaminainen (ameriikan mittakaavalla) ja tosi siisti huone jossa kaikki toimi.

Tästä Tahoen keula käännettiin viidentenä reissu-aamuna kohti Tampaa.

South Beach - Orlando
Ja tässäpä nämä viiden päivän kuvat oli...

29.10.2013

Florida 2013 / Lähtö

Nyt on varmistunut että kaikki kuvat viideltä ensimmäiseltä reissupäivältä on menetetty. Toisin sanoen saapuminen Miamiin, Miami beach, Matka Orlandoon, Disney World, matka Tampaan ja Tampa Zoon kuvat on, Philip Philipsin sanoin, Gone gone gone. Eniten olen harmistunut menetyistä Oranki-kuvista (näistä piti tehdä taulu(ja) uuteen kotiin) sekä lasten kuvista joissa näkevät ja kokevat ihan uusia juttuja. Mutta se on mitä on. 
 
Kirjoitan kuitenkin postauksia reissusta kaupungittain ja lopulta koko reissukertomuksen (myös jo ennen reissua kirjoitetut (tammikuu-huhtikuu 2013) pystyy lukemaan klikkaamalla (tulossa) oikealla tunistetta *Florida 2013”. Koin muiden bloggaajien vastaavat kirjoitukset todella mielenkiintoisiksi sekä hyödyllisiksi ennen reissue, joten toivottavasti täältäkin joku löytää vinkkiä omaan reissuun.
 
Lähtö Miamiin
 
Lennot meni ihan superisti! 24 tuntia ennen lentoa avautuu online check-in ja saimme varattua paikat Heathrow-Miami koneeseen yläkertaan ja molemmille lennoille yhden ikkunapaikan lapsille. Yläkerrassa on ykkösluokan lisäksi muutama rivi economy-paikkoja ja meininki on paljon rauhallisempi kuin alakerrassa, jossa on monenkertainen määrä porukkaa. Helsinki - Heathrow lento meni nopeasti ja vaihto Englannissa sujui muitta mutkitta turvatarkastuksista huolimatta. Olin tarkoituksella pukenut itseni sekä lapset vaatteisiin joissa ei tarvitse vöitä ja ei ole metalliosia, joten me pääsimme sen suurempia riisumatta tarkastuksista läpi (paitsi Helsingissä jossa koko laukkuni perattiin käsin läpi :D). Mies sen sijaan joutui riisumaan vyön ja kengät jokaisessa tarkastuksessa. Yllättävän moni jäi selvittelemään purnukoita ja ties mitä, vaikka tarkastukseen jonottaessa olisi ollut hyvä aika vielä tarkastaa, ettei sopimattomia esineitä ole laukussa tai taskussa.
 
Virginin koneessa on kaikilla paikoilla omat monitoiminäytöt joissa on paljon erilaisia elokuvia ja sarjoja lapsille sekä aikuisille. Yllättävää oli, että osa elokuvista oli ihan uusia ja itsekin katsoin muutaman vasta Suomeen teatteriin tulossa olevan elokuvan. Lapsille oli myös pelejä, joten aika tuskin käy pitkäksi vaikka mukana ei olisikaan tablettia tai muita huvituksia.
 
Nopeasti menneiden lentojen jälkeen saavuimme Miamiin ja saman tien muistui mieleen se "amerikkalainen juttu" eli jonotus. Amerikassa jonotetaan ja siellä ollaan todella hyviä siinä! Järjestelyt toimii ja ihmiset malttavat jonottaa ilman sen suurempaa draamaa. Myös kentällä näin, vaikka oletettavasti suurin osa jonottajista oli tässä kohtaa muita kuin amerikkalaisia. Me jonotimme ehkä arviolta pari tuntia maahantulotarkastukseen ja vaikka koneessa oli käsketty täyttää kaksi tullilappua (koska meillä on kaksi eri sukunimeä perheessä), heitti maahantulotarkastaja toisen lapun roskiin. Valokuvien sekä sormenjälkien ottamisen jälkeen jatkui matkamme kohti matkalaukkuhihnaa. Lapsilta ei muuten otettu sormenjälkiä eikä kuvia (lapset 6 v. ja 11 v.).
 
Meillä oli vain yksi kassi joka olikin jo nostettu sivuun hihnalta ja hyvin opastettua reittiä seurasimme "Airport shuttleen" joka vei meidät autovuokraamoterminaaliin. Jos laukkuja olisi ollut enemmän, olisi junaan voinut mennä myös matkalaukkukärryn kanssa. Jonotuksen jälkeen saimme alle Chevrolet Tahoen ja lapset olivat aivan pähkinöinä, "Kattokaa meillä on kaks takapenkkiä ja oma ilmastointi!" Ihan kivaa vaihtelua siihen sardiinipurkkiin millä kotona liikutaan.
 
Olin tulostanut ajo-ohjeet kentältä hostellille mutta koska en lukenut tarpeeksi pitkälle ennen kun lähdimme vuokra-auto parkista, teimme kaksi lähtöä kentältä :D Muuten Google ohjeet toimivat hyvin, vaikkakin lentokentän viereiset motarit liittymineen ovatkin remontissa, jengi ajaa kaistapäisen kovaa lukemattomilla kaistoilla ja koko skene on kuin olisi juonut 8 kuppia liikaa kahvia. Aika nopeasti mies oppi että kannattaa pysyä suunnilleen keskimmäisellä kaistalla ja liittymissä sama juttu (liittymiinkin yleensä menee ja tulee enemmän kuin yksi kaista). Jenkeissä suomalainen tyyli ”apua tuli uusi tilanne vedän liinat kiinni ” on todella itsetuhoinen toimintamalli eli kannattaa vaan kiihdyttää lisää ja mennä muiden mukana –vaikka se tarkoittaisi väärin ajamista. Jos tuntuu ettei suunta ole oikea, niin kannattaa ottaa ensimmäinen exit pois motarilta ja uusi yritys. Miehen mukaan isosta auton koosta oli ehdottomasti etua koska korkealta näkee hyvin ja Tahoen kokoisella maasturilla ollaan muiden autojen kanssa aika samalla viivalla, tuolla kun autokanta on kokolailla massiivisempaa kuin Suomessa. Olimme ottaneet lisäpalveluna autoon Sunpassin eli tietulleista ei tarvinnut huolehtia sen kummemmin. Tietulleille tultaessa Sunpass -kaista on yleensä vasemmanpuolimmainen (tai kaksi) joten kun muistaa vain ryhmittyä ajoissa vasemmalle niin voi huolettoman huristella tietulleista läpi. Muutaman kerran myös ajoimme tarkoituksella/vahingossa Car Pool kaistaa joka on tarkoitettu autoille joissa on enemmän kuin 2 ihmistä. Perheeni kertoi kaistoista jo ennen matkaa mutta edelleen jäi hämäränpeittoon olisiko johonkin pitänyt soittaa ja rekisteröityä niinkuin kylteissä sanottiin :D Mitään sanktioita ei ole tähän päivään mennessä tullut eli ...
 
En muistanut yhtään miten iso paikka Miami Beach on, sillä olen käynyt siellä aikaisemmin vain ohimennen. Kartasta katsoessa tulee mielikuva ettei kyse olisi isosta paikasta ja silti kuitenkin jokainen Helsingin kaupunginosa jää kirkkaasti kakkoseksi koossa. Saarelle on useampia monikaistaisia motarisiltoja ja liikennemäärät ovat hurjia. Saaren ajaminen päästä päähän ottaa aikansa vaikkakin jopa 4 kaistaiset (per suunta) tiet vetävät hyvin.
 
 
Hostellilta lähdimme Downtown Miamiin kauppaan (olin tulostanut Googlesta myös tänne ajo-ohjeet) ja tärkein ostos taisi olla 12 pack Vanilja Colaa Jiille :D Publix on sellainen perus ruokakauppa jenkeissä joita on joka mutkassa ja notkelmassa. Tankkasimme vettä, vettä ja vettä, perushygienia-tavarat sekä pientä snacksia illaksi ja aamuksi. Kaupasta lähtiessämme oli jo pilkkopimeää vaikka kello ei ollut edes yhdeksää ja kaikkien yksisuuntaisten takia, ajo-ohjeet eivät toimineetkaan toisinpäin. Eksyimme heti ensimmäisen korttelin jälkeen. Pimeässä pilvenpiirtäjien keskellä navigointi on kohtuullisen haastavaa ja suoraan sanottuna edes paikalliset eivät halua eksyä pimeällä Downtown Miamiin. Ajelimme niin kauan että löysimme huoltoaseman jonka edessä oli ambulanssimiehet kahvilla ja mies kävi kysymässä heiltä ajo-ohjeita. Odotimme lasten kanssa autossa ovet lukittuina. Takaisin kämpille päästyämme mies ilmoitti että seuraavan aamun ensimmäinen osoite on Searsin elektroniikka-osasto ;)
 
Pakko vielä mainita erikseen asiasta joka monelle suomalaiselle saattaa tulla uutena jos ei ole jenkeissä käynyt. Vaikka Suomessa on tavallista että auton ovat eivät ole lukittuina jos joku on autossa sisällä tai että lapset odottavat autossa esimerkiksi tankkauksen maksamisen ajan, ei näin voi toimia jenkeissä. Ovet menevät lukkoon automaattisesti auton lähtiessä liikkeelle ja jos joku poistuu autosta, kannattaa ne lukita heti takaisin. Lapsia ei voi/saa jättää ikinä autoon keskenään, edes ovet lukittuina. Sama pätee kaupoissa, lapsia ei jätetä minnekään yksin. Voi tietysti yrittää, mutta aivan varmasti myyjä tai joku muu tulee heti sanomaan ettei saa jättää lasta valvomatta :)
 
 
Nimimerkillä, ajattelin että lapset voisivat odottaa Tommylla pukukopin oven toisella puolella kun sovitan äkkiä t-paidan... arvatkaa miten kävi =D

18.10.2013

Täydellinen Varlaxudden





Muuton myötä olen alkanut etsimään myös uusia ulkoilumaastoja. Toki pihalle pääsee vaikka terassin ovesta mutta meidän poppoo tykkää tehdä eväsretkien tapaisia tutkimusmatkoja hieman pidemmällekin. Minä rakastan merta ja en voisi ikinä kuvitella että asuisin paikassa missä ei rantaan pääse nopeasti. Toki metsäreissu-ulkoilutkin minulle sopivat mutta jos itse olen paikkoja etsimässä, menen mielelläni rantaan.






Kivenheiton päässä meistä sijaitsee Emäsalo jonka päähän ajoimme viime lauantaina. Matkanvarrella kävimme katsomassa muutamat, ilmeisesti hylätyt, paatit ja ihastelimme teollisuusmaisemaa huimalta sillalta. Matkan pää oli pieni parkkialue metsän siimeksessä josta muutaman kymmenen metrin päässä on ranta. Ja mikä ranta –ihana! Hypimme pitkin kiviä ja vedin sisääni raikasta meri-ilmaa. Levän ja veden tuoksu sai liikuttumaan ja lapsuusmuistoihin ja olisin voinut istua kalliolla kunnellen aaltojen pauhua vaikka kuinka kauan.






Kuvista huomasin että kun vähemmän kuvaa, on säädöt kyllä aika metsässä, onneksi kuitenkin välillä osuukin. Ja lapsetkin juoksee sellaista vauhtia ettei perässä pysy ja välillä huudan loppuperheelle että voisitteko nyt odottaa kun kuvaan tätä murikkaa täällä …jäi aika monta murikka ja oksa vielä kuvaamatta, ne odottaa kyllä seuraavaa kertaa.




Emäsalo löytyy siis Porvoon motarin varresta ja Varlaxudden sieltä lähestulkoon tien päästä. Paikassa on useampi makkaranpaistopaikkaa ja puutkin löytyy valmiina katoksesta. Toisella puolella alue rajautuu sotilasalueeseeen ja maastona on tosiaan kivikkoinen ranta, kalliota sekä metsää. Ei ehkä ihan optimaalisin pienen ihmisen paikka mutta miksei repussa menisi taaperokin. Me olimme nyt ikään kuin tiedustelukierroksella ja palaamme varmasti paikkaan kerä eväiden ja ystävien.


Sain edelliseen postauksen järisyttävän määrän toinen toistaan ihanampia kommentteja! Kiitos teistä jokaiselle ja kiitos että ehditte hetkeksi pysähtyä tässä arjen kiireessä ♥ Viimein myös selvitin miten saan vastattua fiksummin eli muutin kommenttiboksin erilaiseksi ja heti teille vastaaminenkin tuntui sujuvan jouhevammin. Arvon pari suklaan voittajaa ja huutelen tuonnempana yhteystietoja. Nyt täytyy jo rientää, huomenna meillä on pienet juhlat... ei muuta kuin

HAUSKAA VIIKONLOPPUA ! 


16.10.2013

Ajanhallinnallisesti haasteellinen



Eräänä päivänä kuuntelin radiosta Saku Tuomisen haastattelua jossa sivuttiin mm. ajankäyttöä. Sitä miten nykymaailmassa aika on kortilla, aika on rahaa, tekemistä on liikaa ja asioita jää tekemättä koska ei ehdi. Vai ehtiikö jos viitsii? Olen samaa asiaa pyöritellyt päässäni siitä asti kun palasin hoitovapaan jälkeen työelämään ja silmukka tuntuu kiristyvän kaulan ympärille yhä kireämmälle. Oravanpyörässä ajattelee että kun teen nämä asiat, kun tämä ajanjakso menee ohi, niin sitten helpottaa. Tosiasiassa asioita seuraa aina seuraavat asiat ja ajanjakson jälkeen tulee aina uusi, jos ei kiireisempi niin vähintään yhtä kiireinen. Näiden väliin jää yksittäisiä päiviä tai hetkiä kun tuntee olevansa hetken vailla tekemistä ja tulee tunne että on luppoaikaa –joka yleensä on valheellista sekin sillä silloinkin kyse on parhaimmillaankin vaan priorisoimisesta, asioiden tekemättä jättämisestä tai lykkäämisestä.







Minä ahdistun, ja todennäköisesti joku muukin, siitä että asioita on tekemättä ja koko ajan on tunne ettei riitä. En toimi niin kuin haluaisin toimia, en yllä omiin tavoitteisiini ja standardeihin. Tästä seuraa jatkuva riittämättömyyden tunne. Haluisin suoriutua arjesta, jos en nyt muiden standardien mukaan, mutta kunpa edes omien.


Liian usein kuulen itseni, jos en ääneen sanovan, niin ainakin ajattelevan etten ehdi, ei ole aikaa. Vuoden alussa tai viime vuoden lopussa kirjoitin tänne että pyrin siihen etten sitä ajanpuutteen itsestäänselvyyttä täällä blogissa julistaisi. Muistaakseni tästä olenkin aika hyvin pitänyt kiinni vaikka meidän elämämme on kuluneena vuotena ollut tapahtumarikkaampaa kuin ikinä blogin olemassa oloaikana. Tästä voisi helposti johdatella lopputuleman että blogissakin olisi ollut uutta postausta postauksen jälkeen ja te lukijat olisitte voineet tulla tänne relaamaan omista kiireistä. Ei aivan. Mitä enemmän meillä tapahtuu, sitä harvemmin se tänne päivittyy. Minulle on täysi paradoksi että miten muut bloggaajat sen tekevät. Elävät tapahtumarikasta elämää ja saavat sen kaiken näkymään bogissakin? Samalla mietin että heidän täytyy tuntea tyytyväisyyttä itseensä. He osaavat ja minä kunnioitan sitä. Minulle jää nautittavaksi kauniita ja inspiroivia postauksia ja vähän harmittaa oma saamattomuus. Vaikka nautin eniten ajasta perheen kanssa, pidän siivoamisesta ja järjestelystä niin pidän myös bloggaamisesta ja se on minulle se mun ihan oma juttu. Joko minulta on mennyt jokin bloggaamisen pikakurssi ohi tai sitten olen täysin kykenemätön järjestämään aikaani tehokkaasti. Miksi minun suorituskyky ei riitä? 


Minulta häviää ajantaju aivan täysin kun uppoudun tekemään jotain. Onnekseni mies on kokonaisvaltaisesti mukana lastenhoidossa joten kun hän on kotona, on täysin mahdollista hävitä silmukoiden tai kuvien maailmaa ja havahtua tilanteesta tunteja myöhemmin. Kun mies on kotona niin tuntuu etten ole tehokkaimmillani vaan jollain tavalla odotan että muutkin kantavat kortensa kekoon ja väistämättä käy niin että kämppä leviää käsiin ja minun pinnani vähän myöhemmin. Sellaisen kokonaisvaltaisen kaaoksen siivoaminen vie paljon kauemmin kuin jatkuvan järjestyksen ylläpitäminen. Kun mies on matkoilla, kuoriutuu minusta supermutsi joka siivoaa kämpän, laittaa lapsille kuvioituja kurkkuja lautaselle, pesee pyykit, ja ainoa mikä jää tekemättä on nukkuminen. Mikäli arjestani saataisiin tulostettua tehokkuustilasto, näkyisi miehen poissa ollessa varmasti aikamoiset piikit käyrällä.



On siis oltava jollain tavalla valheellista väittää etten minä ehtisi tai ettei minulla ole aikaa. Jos joka päivä vetäisin ylivaihteella, pysähtymättä aamukuudesta ilta kymppiin niin ehtisin varmasti. Kai. Ennenkin olen maininnut että omista jutuistani ensimmäisenä tippuu blogi, seuraavana neulominen ja kolmantena ne muutamat tv-ohjelmat joita halusisin seurata ja niin se on. Todentotta minua harmittaa että aina kun tekee jotain niin muut asiat odottaa ja jää tekemättä. Jos konkretisoidaan hieman niin nyt olen neulonut Jiin villapaitaa ja puhtaat pyykit makaa kodinhoitohuoneessa ja keittiö on kun pommin jäljiltä (paitsi eipä ollutkaan enää sillä mies oli näköjään siivonnut sen aamulla, aivan mahtavaa!) Mutta jos joka tapauksessa ehdin tekemään kaiken kun mies on matkoilla niin miksi en ehdi tekemään helposti jotain extraa kun hän on paikalla tai miksi en yllä edes samaan. Miten ihmeessä te muut ehditte?



Päätin nyt että tästä lähtien teen jokaisella arjen osa-alueella samaa mitä teen kotona eli teen asian heti kun se tulee eteen. Jospa se hieman pienentäisi tekemättömien asioiden vyyhtiä. Jospa se hieman parantaisi huonoa omaatuntoa. Kotona jos näen roskan kulkuväylällä, nostan sen ylös ja vien roskiin ja sama homma saa nyt alkaa esimerkiksi sähköpostieni kanssa. Häpeän silmät päästäni kun vastailen minulle lähetettyihin meileihin jopa kaksi viikkoa niiden saapumisen jälkeen. Ihan tosi, ei se ole kiinni siitä ettei ole aikaa, se on kiinni siitä etten juuri sillä sekunnilla viitsi/jaksa/ehdi ja sitten viisitoista minuuttia myöhemmin asiaa on vielä helpompi lykätä kun sitä on lykätty jo se vartti. Päivän jälkeen ne meilit on jo kadonneet etusivulta ja unohtaminen on taattua. Ja kun käyn kuvaamassa, poistan ne epäonnistuneet koneelta heti ja käyn läpi ne loput. Ja kun bloggaan, olen hetken koneella vielä sen jälkeen että ehdin vastat heti ainakin niihin ekoihin kommentteihin. Pieniä juttuja mutta jos niistä tulee olo että hallitsee arkeaan vähän paremmin niin se riittää minulle.




Mitä bloggaamiseen tulee, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan miten se onnistuu nopeammin ja tehokkaammin. Jos se on mahdollista? Tämän bloggauksen tekemiseen meni reilu kolme tuntia josta 2/3 meni kuvien selaamiseen ja käsittelyyn koneella ja 1/3 tekstiin, karkeasti. Tähän voi toki lisätä ne tunnit mitkä meni kuvien ottamiseen mutta se on perheaikaa, sitä en voi laskea bloggaamiseen. Aika paljon tuo kolme tuntiakin on kuitenkin arjesta jossa tehokasta tuotantoaikaa kaikkeen on noin kello 17-21, eli 4 tuntia...

Olisi myös kiva kuulla teiltä palautetta. Mitä te toivotte, mistä te tykkäätte. Mikä täällä on ollut kivaa ja mikä turhaa? Millään en voi kaikille täydellistä blogia tehdä mutta minä tykkään kuvata ja blogata niin kertokaa te millaista blogia te haluaisitte täällä lukea? Kommenttiboksiin löytäneiden kesken arvon suklaata tietty (postitan vain Suomeen) ja auttakoon se voittajaa rentoutumaan silloinkin kun täällä sitä ei harvasta postaustahdista johtuen voi tehdä.

14.10.2013

abercrombie kids aka [ abercrombie ]

Muutama vuosi sitten tilasin Jille ensimmäisen kerran Ebayn kautta Abercrombien vaatteita. Välittömästi iloisesti yllätyin siitä että viimein sain ohuelle lapselle paitoja jotka eivät liputa ja liehu kuin purje mastossa. Vaatteiden yksittäinen tilaus Ebayn kautta on kuitenkin aika hintavaa ja olen huono tilaamaan housuja sovittamatta joten merkki jäi takaraivoon odottelemaan parempia ostomahdollisuuksia.


Kun noin vuosi sitten aloin suunnittelemaan Floridan matkaamme, lisäsin heti ostoslistalle Abercrombien. Ja siinä määrin peneuduin asiaan että etsin etukäteen ne ostoskeskukset reitiltämme missä merkkiä myydään. Merkin aikuisten- ja nuortenliikkeet ovat erikseen ja niitä ei ole läheskään yhtä paljon kun esimerkiksi Gapin liikkeitä -jollainen tuntuu löytyvän jokaisesta ostoskeskuksesta. Miamista Abercrombie Kids löytyy mm. Aventura Mall :lta joka on South Beachin yläpuolella Aventurassa.

Myymäläkonsepti on aivan järkyttävä ja jos en olisi etukäteen merkkiä tiennyt ja mikäli merkin vaatteet eivät olisi niin täydellisesti Jiille istuvia, en olisi todennäköisesti sitä määrää liikkeissä viettänyt aikaa kuin me vietimme. Myymälän tunnusmerkit ovat isot puusäleillä peitetyt ikkunat, isolla volyymilla oleva musiikki ja pimeys. Ihan oikeasti, ne kopit on kuin luolaan menisi ja yritä siinä hämärässä nyt sitten tihrustaa miltä vaatteet näyttävät tai minkä värisiä ne ovat. Vaikka pop-musiikista pidänkin niin olisin ollut valmis maksamaan korvatulpista jos sellainen automaatti liikkeestä olisi löytynyt. Me vietimme muutamassa liikkeessä tovin jos toisenkin sillä kun olin viimein päässyt paikkaan jossa joka ikinen vaate istuu suhteellisen haastavalle poikarungolle, päätin että nyt shoppaillaan. Minä ehdotin ja Jii sai itse valikoida mitä otetaan. Loppujen lopuksi saldona oli yksi takki, muutamat hupparit, noin neljät farkut, pikeepaitoja v-kaula-aukkoisia paitoja sekä limen vihreät varvassandalit jotka toimivat myös allekirjoittaneen uimahalli-lipilapeina. bellalle otettiin muutamia hameita, collegeshortseja sekä huppari ja joku ¾-osahihapaita. bellalle olisi varmasti tullut muitakin hankintoja mutta tässä liikkeessä prioriteettina oli Jii ja meistä jokainen taisi haluta mahdollisimman nopeasti ulos myymälästä. (Alan olla selkeästi keski-ikäinen ja lapset eivät ehkä tarpeeksi teini-iässä)



Abercrombien mallisto on ikähaarukalla 7-14 joka käytännössä tarkoittaa noin kokoja 134-160 cm (liikkeen kokokartastossa pienin koko on 142 cm joka on mielestäni suuresti liioiteltu, ainakin tyttöjen puolella). Sanoisin että mitoitus vastaa annettuja senttejä jos lapsi on ohut ja pitkäraajainen muutoin väittäisin mitoitusta niukaksi. Jiille istuu koko XL kuin nakutettu ja bella käyttää kokoja S ja M –juurikin siksi että neitonen omaa hieman skrodemman rungon. Malliston vaatteet ovat kapeita mutta se kapeus on kirjaimellisesti aika venyvä käsite. Trikoot ovat pehmeitä ja paksuja mutta silti mielestäni niissä on sellainen lörppö tuntu. Yläosat ovat lyhyehköjä niin tyttöjen kuin poikienkin puolella mutta hihat ovat pitkät. Collegehuppareita sekä -housuja on ihanan pehmeitä ja paksuja sekä ohuempia, hieman trikoomaisempia. Pikeepaidat on paksua pikeekangasta ja etenkin tyttöjen mallistossa voimakkaasti vyötäröltä kaarrettuja. Poikien pikee sekä T-paidat on todella kapeita. Farkkuja löytyy kivalla haarukalla ja ovat paksuja ja pehmeitä. Jii sovitti liikkeessä farkkuja ja mukaan valikoitui classic straight farkkuja ja käyttää nyt kokoa 14 (Regular ja Slim) joista SLIM taitaa olla melkein liian kapea vyötäröstä. Eli viimein on kaapissa leveämpi lahkeisia farkkuja jotka istuvat ylhäältä, hallelujah!

Mielestäni vaatteet ovat asteen rennompia esimerkiksi Tommy Hilfigerin preppy-tyylistä ja näillä vaatettaa helposti n. 12-14 vuotiaan lapsen päästä varpaisiin. 6-12 –vuotiaalle (jos oletetaan että osa 6-vuotiaista kuitenkin käyttää jo kokoa 128cm eli tältä merkiltä kokoa S) pitää hieman suodattaa sillä vaatteet eivät ole lapsekkaita ja etenkin tyttöjen puolelta löytyy vaatteita jotka eivät, ainakaan minun mielestäni, sovi alle teini-ikäiselle. Jos suunnittelee matkaa merkin kivijalkakauppaan, kannattaa huomioida että myymälä-valikoima eroaa nettikaupan valikoimasta.

Kengät on teinillekin kelpaavat Vikingin Gore Tex :it.

Merkiltä löytyy siis myös nettikauppa joka toimittaa Suomeen suolaisilla posteilla (25/35 euroa) jotka kuitenkin valikoiduilla ehdoilla ovat ilmaiset (tällä hetkellä jos tilauksen loppusumma on yli 100 euroa). Vaatteet lähetetään Euroopasta eli alveja ja tulleja ei tarvitse murehtia, ainoastaan laskun loppusummaa sillä kyseessä ei ole merkki halvimmasta päästä. Hinta-haarukaltaan Abercrombie sijoittuu Scotch Shrunkin tienoille eli selkeästi hinnakkaampi kuin H&M tai Cube mutta edullisempi kuin esimerkiksi Gant tai Tommy Hilfiger (Suomessa)


Abercrombie Kids on Abercrombie&Fitch :n lastenmallisto ja Hollister on näiden väliin sijoittuva nuortenmallisto joka pukee teinit ikähaarukalla 14-18. Ilmeisesti merkit on tänä päivänä iso hitti myös Suomessa sillä taannoin odottelin tilausta Granin mäkkärillä ja huomasin seisovani keskellä Abercrombie/Hollister –nuorisojoukkoa. Koko tilanne sai koomiset mittasuhteet sillä arviolta 10-20 ihmistä oli paikalla ja valehtelematta jokaisella oli joku jommankumman merkin vaate päällä. Eli jos haluaa erottua joukosta, ei Abercrombie tuoteperhe ole ehkä oikea valinta.


Jii suostui lahjottiin mallikseni muutamiin kuviin ja päällä hänellä on classic straight farkut koossa 14 SLIM sekä huppari ja takki koossa XL (poika itse noin 155cm), kaikki Abercrombie Kids. Tanja oli tehnyt tilauksen nettikaupasta ja kirjoittaa siitä täällä, mukana myös kuvia tyttöjen sekä nuorempien poikien vaatteista.

6.10.2013

Uudet huudit


Olen edelleen hämmentynyt tunteesta että olen kotona, vaikka olemme asuneet uudessa paikassa vain vähän aikaa. Enkä puhu vain talosta vaan koko seudusta. Olin odottanut koti-ikävää, kaipausta ja jonkinlaista epämukavuuden tunnetta. Missä on se kelluva olo ettei ole varmalla paikallaan, missä on se hakeva hetki ennen kuin palanen loksahtaa kohdalleen. En missään nimessä valita mutta luonteenpiirteelleni on tyypillista kyseenalaistaa tälläinen helppo mukavuuden tunne. Nyt kun pahin hässäkkäkin on ohi, on edelleen arjen pysähtyesä sohvalle kera puikkojen ja langan, hyvä olla.


Lapsetkin ovat viihtyneet. Välillä on tietysti huonoja päiviä, kelläpä ei. Ja meidän tyttärellä on muutenkin niitä huonoja hetkiä noin 6 tunnissa, eli kerran kymmeneen minuuttiin mahtuu aina joku volinan kohde. Se ei todellakaan johdu muutosta vaan joko se on täysin sisäsyntyistä ja puhjennut kukaan vasta täydellisen puhekyvyn saavutettuaan tai sitten kyseessä on todella venynyt esiteini-ikä tai jokin muu neuvolan lanseeraama epämukavuuskausi, anteeksi tarkoitan kehitysaskel. Älkää ymmärtäkö väärin, tyttö on aivan järjettömän mahtava lapsi mutta luonteen ääripäämäisyys on välillä hieman raskassoutuista meille muille. Aika usein joudumme miettimään todella hartaasti miten mm. tulee reagoida tytön tekemiin reklamaatioihin. Tänään hän oli ehtinyt olla ulkona noin viisi minuuttia kun paukutti ulko-ovea ja läpi kuului jo että nyt ei ole Strömsö-tilanteet päällä. Kysyin mikä hätänä ja vastaus oli että "No kun Jii skeittaa-aa-aaa!" Vastasin: Niin? " NOKUN SE SKEITTAA-AAAA-AAAA!" Ok. No näiden täysin hämmentävien reklamaatioiden välissä uuden polkkatukan takaa pilkistää mitä hurmaavin eskarilainen joka ilahduttaa meitä päiväunien lisäksi myös mahtavilla huomioillaan arjesta ja kaikesta sellaisesta mikä aivan liia monelta jää huomaamatta tai nautiskelematta.


En tiedä johtuuko se syksystä vai mistä, mutta tunnen jatkuvaa tarvetta kietoutua asioihin. Haluaisin halailla lapsia läpi päivän ja olisi ihana päästä perheretkille luontoon vaikka joka päivä. Haluaisin neuloa koko maailman ja täyttää kodin lampaantaljojen lisäksi villalla sekä villalla. Se villa taitaa ollakin ainoa osa lampaasta josta meillä muuten nautitaan sillä eskarimatkan lampaat, jotka olemme nimetteet villaksi, pumpuliksi ja hattaraksi, ovat kuulema saanet bellan luopumaan lampaanlihan syönnistä. Viereisillä lehmillä ei ole ollut samaa vaikutusta, tosin niitä emme ole nimenneetkään. Olen päättänyt neuloa nyt ahkerasti lankavarastoja pois ja mietin juuri tänään että montahan villapaitaa on tarpeeksi. Tosin niin kauan kun ovat harrastuksen sivutuotteita niin tokkopa tuolla niin väliä, minä ainakin tarvitsen yhden uuden -heti kun Jiin paita valmistuu.


Kuvissa on viimeisin neule, bellan syysvillis. Aloitin paidan jo minilomalla Savonlinnassa mutta sattuneista syistä sen teko on venynyt aivan uusiin ajallisiin mittasuhteisiin. Minun piti myös tehdä tästä ohje mutta uskokaa täi älkää, se paperi jäi kihlasormukseni kanssa Savonlinnaan.... Korjaan asian nyt Jiin villapaidan kanssa, ohjeen alku keikkuu tuossa vieressä sohvan käsinojalla.

Tosiperusvillapaita kyseessä eli raglan ylhäältä alas ja pisteenä i:n päälle on hihansuissa peukuille reijät.



Nuo kaksi tammenterhonkerääjää osaavat välillä olla niin juuri täydellisiä yhdessä kuin sisarusten kuuluukin. Minulta on kysytty pariinkin otteeseen että pakotanko lapset kulkemaan käsikädessä koska sitä välillä tekevät ja vastaus on että en. Ilahdun itsekin kun niin tekevät, onhan se liikkistä kun tietää miten välillä tuntuu että nirhaavat toisensa ihan mitöttömistä syistä. Ja sitä seuraavassa sekunnissa ehkä ei. On kai vain omattava sellainen luotto että ne rakastavat toisiaan ja tiukan paikan tullen ovat toistensa tukena. Sitä on vain välillä todella vaikea kuvitella mutta koska ovat luonteiltaan toistensa vastakohtia, ei ole ehkä ihme että välillä jyrisee.




Perusvillis
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, roosa.
Puikot 3.5 ja 4.5
384 g


Me kävimme siis tänään kiireettömällä kävelyllä Porvoossa. Kaupungissa jossa olen käynyt syntymästäni asti joka vuosi mutta silti kaupungissa joka on minulle todella tuntematon muutoin kuin auton ikkunasta. Olen aina pitänyt Porvoosta, sen siloittelemattomasta ulkomuodosta, vanhan kaupungin vinksallaan olevista taloista ja kaikista niistä pastelliväreistä. Meren läheisyys ja etenkin syksyn fiilis ovat täällä niin läsnä. Mies on ollut matkoilla lähes koko viikon ja vaikka lähes aina käymme ulkona perheenä, päätin nyt kerätä itseni, lykätä siivouksia vielä toisenkin päivän (tai ehkä viikon) ja pakata lapsien lisäksi mukaan myös äitini ja ajaa rohkeasti etsimään parkkipaikkaa autolle ihan uusilta huudeilta. Se on mielenkiintoista miten paljon jää muistiin vuosien varrella vaikka sillon ei kiinnitä niihin jutuihin sen kummempaa huomiota. Niinpa laitoin auton parkkiin hautuumaan toiselle puolella lähelle vanhaa Rautakauppaa ja paikkaa missä pappa aikoinaan osti minulle erään hyljetaulun (jonka muuten bella jo varasi itselleen). Ja lähdimme kulkemaan katuja ja nauttimaan syksyn väreistä, pehmeistä auringonsäteistä ja ennen kaikkea toisistamme ja tästä hetkestä. Hyvä päivä.




Mukavaa syysviikkoa teille !

Teknisesti

Yhteistyössä Reiman kanssa


Aivan liian pitkän aikaa sitten lupasin kertoa lisää Reiman syksyn uutuuksista. Reima lähetti bellalle aika kivan setin johon kuuluu leggarit, trikoopaita sekä collegetunika sekä repun ja molemmille lapsille vielä housutkin (Roy ja Dianne). Lämpimästä syksystä johtuen Jii ei ole vielä päässyt housuja testamaan mutta bella on käyttänyt housujaan ahkerasti... luistelussa. Molempien housut ovat aikalailla tavallisten housujen näköiset, pojilla mustat sammarit ja tytöillä tregginsit mutta ovat vedenpitävät eli toimivat välikausihousuina lapsilla jotka eivät ehkä ihan siinä välikausihousu-iässä enää ole.

Nuo housut osottautuivat siis aivan täydelliseksi vaatteeksi luisteluun jossa viimeksi tänään puhuttiin varusteista vanhempaininfossa. Housut ovat pehmeät, joustavat, tarpeeksi lämpimät ja ennen kaikkea pitävät jäällä kaatuilevan lapsen kuivana. Ei ehkä se ensimäinen käyttökohde mihin housut kuvittelin mutta sen verran hyvä että meinaan jemmata housut seuraavassakin koossa.


Ulkohousuista ei nyt ole kuvia kun hallila ei ole ollut kameraa mukana mutta tuosta Play Jersey-setistä muutama kuva löytyy. Reima oli ehkä lukenut minun ja muutaman muunkin vanhemman ajatuksia ja kehittänyt sisäleikkivaateet jotka toimivat myös alimpana kerroksena ulkoleikeissä. Eli vaatteet näyttävät ja tuntuvat ihan tavallisilta vaatteilta mutta niissä on tekniset ominaisuudet eli ulkoleikeissä kosteus siirtyy iholta pois ja lapsi pysyy lämpimänä. Pakkasen puutteesta johtuen ei ole vielä kokemuksia talvileikeistä mutta päiväkodissa vaatteet ovat olleet menestyksekkäästi ja muutamasta pesusta selvinneet kunnialla. Bella tykkää setistä kovin joten oletettavasti on kiva päällä ja nuo on aika helppo yhdistää muihinkin kaapin vaatteisiin. Mitoitus vastaa senttejään sillä bellan vaatteet ovat kokoa 128 cm. Minusta olisi kiva että paitoja ja leggareita olisi myös yksivärisinä kun taas bellan mielestä nämä ovat ihania juuri näin, kaikkine värikkäine palloineen. Näissä kuviollisissakin on kyllä värit osuneet minunkin maun mukaan.


Olen viimeaikoina hieman tipahtanut kärryiltä blogeista ja lastenvaatejutuista että minulle tuli aivan yllätyksenä kun Reimalta kerrottiin että Tammistoon aukeaa Outlet lauantaina, siis eilen. Itse menen paikalle keskiviikkona katsastamaan millaisesta paikasta on kyse mutta laitoin heti sanan kiertämään kaveripiiriin sillä kaikki tuntuvat nyt tekevän hankintoja talvea varten. Myymälässä on myös tarkoitus antaa asiantuntijapalvelua lastenvaatetuksen sekä Reiman tuotteiden tiimoilta joka voi olla ihan mielenkiintoista vaihtelua, kun on jo useiden vuosien ajan ollut fiilis että on itse tietoisempi lastenvaatteiden teknisistä ominaisuuksista kuin monet myyjät.

Listat puuttuu.fi

Muuten täällä mennään edelleen samalla kaavalla, listat puuttuu ja hommat pyörii aikalailla koulu, eskari, työ, harrastukset -ympyrää. Tänäänkin painettiin aamupäivä tukkaputkella mutta viimein kun pääsimme kotiin, vietimme superleppoisan illan neuloen ja pelaten pelikaapin pelejä läpi. Välillä pitää hellittää... kyllä ne pyykit ja imuroinnit odottaa huomiseenkin. Ja jos toiveeni toteutuu, menemme huomenna ihastelemaan syksyn väriloistoa Porvooseen kävellen ja kameroiden.


Sunny sunnuntait!

2.10.2013

bellan huone


Kun viimein otin sen kameran käteen niin napsin myös meidän ja bellan huoneesta kuvia. Selkeästi kameraa pitäisi pidellä useammin koska kuvat on kyllä vielä enemmän metsässä kuin me mutta jospa tässä pikkuhiljaa ehtisi tutustumaan uuden objektiivin säätöihin. Eipä tässä nyt sen kummempaa ole, aika perus tytönhuone tyttömäisine juttuineen.




Seinät on maalattu paperinvalkoisella ja lattiana on valkoinen parketti. Lattialistat maalasin itse ja ikkunan eteen on vielä tulossa valkoinen pimentävä rullaverho. Ikean Minnen löytyi varastosta, Muuramen pöytä sekä neppari-hyllyt ovat minun lapsuudestani ja nojatuoli haettiin Ikeasta. Nuo Muuramet ovat nähneet maailmaa mutta 30 vuoden iästä huolimatta toimivat vielä hyvin. Ne saa aika valkoiseksikin Vimillä, jota tosin en suosittele tekemään ellei vaihtoehtona ole roskalava tai käsittely aineella joka viel pinnan pois.


Lattiatyynyt oli yllätysalelöyty Pentikistä ja poistuin jo liikkeestä kunnes käännyin takaisin hakemaan sivusilmällä näkemäni varjostimen Ikean lasiseen lampunjalkaan. Niinikään päiväpeitto löytyi Stockmannin kesäalesta ja on Casan. Ihan supermagea rahi odotti noutajaansa Peroban alakerrassa ja on tarkoitettu kakkosjakkaraksi mutta sitä oikeaa työtuolia ei ole vielä tullut vastaan. Meillä on 5 Artekin puutuolia vintillä ylimääräisenä ja harkitsen että maalaisin niistä yhden tytölle....



 




Ihanaa torstaita kaikille !