27.5.2010

Tämä ei liity kenkiin.

Tossut kuluu tässä juoksussa.
Mutta ei tämä pahalta tunnu,
ollenkaan.

Muutamia mietteitä on ollut.
Etenkin työmatkoilla ajatukset harhailevat
Metron aamutiimin seurassa.
Nautin siitä ajasta.
Ihan yksin autossa
minä, kuppi kahvia ja radio.
 



Identiteetti on muuttunut
tai laajentunut.
Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen
satsaan itseeni.
Olen aivan pihalla lasten vaatteista,
sen sijaan olen juossut kauppija läpi ja etsinyt
ITSELLENI.
Siis minulle.
Housuja, paitoja, huiveja.
Valkoista, mustaa ja harmaata.

Toinen asia joka on risteillyt mielessäni on aika.
Kun sitä on nyt se noin yhdeksän tuntia vähemmän -päivällä.
Ja ainakin kolme tuntia vähemmän -yöllä.
Sen lisäksi etten enää ehdi seurata kauppoja ja aleja,
en pääse ysmyihin
Hieman tuli mieleen että lapset ovat kasvaessaan vaatteettomia,
vai muuttuuko vakaumukseni ja ostan normihinnalla
suoraan tarpeeseen ja käyttöön.

Kokeilimme viime viikonloppuna.
Olenhan sosiaalinen pikku otus joka nauttii vilskeestä ja kaupungista.
Mikä voisi olla mukavampaa kun pikku ostosreissu stadiin.
Tällä kokemuksellä -lähes mikä vaan!
Lähdimme etsimään kenkiä Padmélle.
Argh, liikaa ihmisiä, ei rentoutta, ei letkeyttä.
Ne ihmiset ei osannu käyttäytyä, tönivät ja etuilivat.
pomppu ei halunnut olla, likka nukkui ja kun heräsi -ei halunnut sovittaa.
Koko kaupungissa oli kahdet niin leveät kengät että mahtuvat tytölle,
muistinko kertoa että inhoan rajotteita?
Tätäkö se nyt on?
Koko perheen voimin paineessa ostoksille?
En tahdo, en suostu.

Pitänee ehkä,
kirjautua kaikkien mahdollisten nettikauppojen
postituslistalle!
[saa laittaa linkkejä]



Pst.
Suomestakin saa nyt niitä valjaita.
Minuun otettiin yhteyttä ja pyydettiin kuvia.
Ja nyt ne on tuolla.
Niin ja tuossa alempana
on jotain TEILLE.

9 kommenttia:

  1. Tuota ajan loppumista mä pelkään sitten kun työt koittaa. Pelkään että päivästä tulee pelkkää juoksua. Mun alalla lyhennetty työpäivä on aika mahdoton toteuttaa, nelipäiväinen työviikko lähes mahdoton. No on tässä vuosi aikaa keksiä ratkaisu ja sulta voi sitten kysyä vinkkejä miten sen arjen saa sujumaan :)

    VastaaPoista
  2. Niin ja ne viikonloput tuolla kaupoilla on ihan hirveitä!

    VastaaPoista
  3. Olipas mukava tuo valjaslinkki. Aikoinaan minäkin sain jonkinlaisen AHAA-elämyksen kun palasin työelämään. Oli ihanaa tehdä vain TÖITÄ. Ei tarvinnut ajatella mitään muuta sinä aikana kun oli töissä. Kyllä lapset vaatteissa olivat kuitenkin. Tärkeysjärjestys elämässä jotenkin ilmeisesti muuttui... tai en tiedä...jostakin se aika tuli siihenkin... Hyvää viikonloppua! Elä päivä kerrallaan ja nauti :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa! Ymmärrätkö jo vähän miksi mielestäni mikään ei ole hirveämpää kuin ostoshelvetissä lompakko auki harhailu? :)

    VastaaPoista
  5. Tiedän niin miltä sinusta tuntuu...Olin pikkuJiin kanssa 3 vuotta kotona ja oli ihanaa hoitaa lapsia ja kotia, tehdä asiat oman tahdin mukaan ja parasta, että ehti kaupoille arkisin ilman ruuhkaa. Nyt olen päivätöissä yritykseni lisäksi eikä aika riitä mihinkään. Välillä mietin onko tässä mitään järkeä? Myös talous huolettaa, joten on vain porskutettava eteenpäin ja katsottava toteutuvatko unelmat tämän kovan työn seurauksena.

    Lasten kanssa vaateostoksilla käyminen on nykyään stressaavaa, kun yleensä lähdetään ostoksilla vasta sitten, kun on jo pakko löytyä pieneksi jääneiden tilalle uutta. Varsinkin kahden vanhemman lapsen kanssa menee kiukutteluksi nuo reissut ja sitten poden huonoa omaatuntoa. Onneksi on kesäloma tulossa. Aion ottaa irtioton kaikesta työhönliittyvät täydellisesti reilun viikon ajaksi!

    VastaaPoista
  6. Samanlaista arjen ja työn sovitusta täälläkin! periaatteessa en ole kuin kolme päivää viikossa töissä, mutta sitten vielä kaikki paperihommat, nettikaupan päivitykset ja muut sellaiset, niin kyllä aika sumplimista on.
    Livie & Lucan kengät on aika leveitä, tosin monesta mallista ei tehdä kovin isoja kokoja. Mutta jostain sentään..

    VastaaPoista
  7. sori, mutten tiedä miksi mua tekee pahaa kun terveelle lapselle puetaan valjaat kuin koiralle... riipasee jotenkin sydänmestä. Mulla itssellä on sairaan vilkas nelivuotias ja hyvin on pärjätty ilman remmejä. Olen itse sitä mieltä, että eihän se lapsi opi ikinä jos talutetaan kuin mitäkin eläintä, tuntuu jotenkin sairaalta. Eilen näin kauppakeskuksessa äidin pyörätuolissa jolla n. 4 vuotias tyttö tutti suussa ja hän oli puettu valjaisiin. Silloin ymmärrän, mutta riipasi vielä enemmän, tiedän, että sääli on sairautta.

    VastaaPoista
  8. Kyllä se siitä:) *virnuilee hyväntahtoisesti*

    Onko sulla kesällä lomaa lainkaan?

    VastaaPoista
  9. Sitähän se arki on, termoskahvi ja radio autossa, ei haittaa vaikka ois hiukan ruuhkaakin :)
    Mä taas nautin siitä lauantai-kuhinasta kaupungilla, niitä "vapaita" lauantaita sais vaan olla useammin :) Ja ois kiva jo pikkuliikkeet ois auki sunnuntaisinkin, ehtis niihinkin joskus, toki ymmärrän että pitää sillä yrittäjälläkin joskus vapaata olla.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥