19.4.2017

Lumen koordinaatit


Piti blogata Rukalta, ikään kuin reissun päältä. Piti ja piti. Lähdettiin muutenkin reissuun astetta rennommalla otteella, pakkasin vasta lähtöaamuna omat ja bellan kamat ja jo kasin aikaan taidettiin startata kotipihasta. Ja huomio, ilman herätyskelloja! Hyvää päivää keski-ikä tai varhaisvanhuus, sillä kuka muuten herää itsestään aamu kuuden aikaan. Ajelin yhtä soittoa Kuopion Matkukseen, jossa nautitiin Subit ja ostettiin muun muassa teinille lenkkarit  ja hypättiin takaisin autoon tuoreella kuskilla. Kuusamossa oltiin perillä noin 10 tunnin päästä lähdöstä, ei paha. Illalla haettiin Rukalta hissiliput ja seuraavana aamuna Skibussilla rinteeseen. Mies oli työmatkalla joten ohjauduttiin jälkikasvun kanssa keskenämme julkisilla.


Ruka ei petä. Se on sopivan kompakti, sopivan tyhjä ja säät oli kolmen päivän ajan oikein passelit. Sen oikein tajusi siinä tuolihississä lojuessa, että kuinka mukavaa se lautailu onkin kun mihinkään ei satu, eikä tarvitse jonottaa… eikä ole kylmä! Mulla on polvi mäsänä, joten jos ankkurihissillä joutuu työntämään rinteet ylös, on jalka tulessa yleensä jo kolmen nousun jälkeen. Rukalla menee helposti kolme tuntia ihan huomaamatta. Ja kaiken rehellisyyden nimissä on noi meidän skiditkin aika kermap****tä. Mutta tämä sopii meille. Pohjoseen vähän off-sesonkina keväällä ja lasku maistuu… Laiskana, en jaksanut pakata mukaan edes oikeata kameraa, eli nämä kuvat on nyt otettu bellan Nikonilla ja omalla puhelimella. Hyvä reissu ja ensi vuonna uudestaan!






Tähän voisi muutaman sanan vaatteistakin höpistä. J ja bella alkaa molemmat olla kohta ulkona lastenvaateosastoilta. Jiillä on pituutta noin 185 senttiä ja laskuvaatteena miesten Burtonin kuorihousut ja Haltin takki. Koska jouduin etsimään takkia aika pitkään viime vuonna, on pakko todeta, että kylläpä miehille tehdään tympeitä ja kalliita takkeja! Myös bella sai täksi kaudeksi uudet laskuvaateet, takkina Burton ja housut 8848:t.

Burtonin ainoa vika on, ettei takissa ole hihassa hissilipputasua, joka on ällistyttävää. Myös minulla on Burtonin takki ja olenkin normaalisti pitänyt lippua hanskan vuorin välissä. Koska nyt oli kevyemmat hanskat mukana, tuli testattua, että miten kone ottaa lipun rintataskusta, vaikka me lautailijat ollaan aina selkä lukulaitteeseen päin. Ja voin kertoa, että hyvin toimii. Eli, ainakaan Rukalla laskiessa ei haittaa yhtään, että lippu on vaikka povarissa.


7.3.2017

Vaikka mitkä sukat



Olen yrittänyt neuloa lankoja pois. Siis nimenomaan pois, enkä ostaa sitä mukaan lisää. Tavoitteena on puolittaa lankavarasto ja saada lankakaappiin mahtumaan lankojen lisäksi ompelukone sekä kankaat. Tässä projektissa on selkeästi etua nopeudesta, eli mitä nopeampaa neulontaa niin sitä nopeammin langat hupenevat. Sattuipa pelkkiä Villen paksuisia sukkalankoja olemaan iso muovikassillinen ja jämälankoja toinen, joka laittoi miettimään, että mitä ja miten. Rakas tyttäreni on hiljattain tempautunut täysin mukaan kepparijuttuihin (keppari=keppihevonen) joten sain ajatuksen sukista, joissa olisi ikään kuin hevosenharja. Ja ei kun menoks! Näissähän on se etu, että pääsee kaikista jämälangoista eron ja aikaa säästyy kun ei tarvitse päätellä kymmeniä langanpäitä. Kyllähän sukat voivat olla myös jämälankasukat tai räsymatosukat mutta vaikka sarvea en suostunut tekemään, ovat nämä bellan mielestä ehdottomasti yksisarvissukat.


Ja ihanat.


Langat Villeä ja Touringia.


29.1.2017

Ja se viimeinenkin...

...lumi on kohta lähtenyt. Ihan oikeasti, hivenen masentavaa, ettei tammikuun lopullakaan ole lunta. Onhan sitä tässä ollut aina pari päivää, sitten taas viikko +3 astetta ja liukastellaan jäillä. Yritin aloitella kävelyharrastusta viime viikolla mutta vaikka kävin ostamassa kenkiin liukuesteet ja heijastin-henkselit, niin eihän tuonne uskalla lähteä! Naureskeltiin siinä miehen kanssa Tokmannin pihassa samalla, että hivenen on ostosten profiili muuttunut tässä viimeisen kolmen vuoden aikana, muuton jälkeen. Mutta niinhän se on, aikansa kaikkea- tämä on hyvä just nyt.

Kun en ole kävellyt, niin olen neulonut muutamat sukat sekä villapaidan ja kaiken kaikkiaaan lankavaraston karsimisen kannalta, on vuosi 2017 lähtenyt oikein vauhdikkaasti liikkeelle. Vaikka sain joululahjaksi lankalahjakortin, olen päättänyt ettei uutta lankaa osteta, ennen kun vanhoista on päästy merkittävästi eroon. Pelkkää seiskaveikan paksuista sukkalankaa on yksi iso muovipussi eikä muutkaan vahvuudet siitä juuri jälkeen jää. Tästä syystä, tein jo viime vuoden puolella päätöksen, että nyt neulotaan lankoja pois, eikä ne langat sillä välin kaupoista lopu, vaikkei jokaista ihanuutta sillä välin kaappiin ostakaan.


Viime vuoden viimeinen neule oli Bellan neuletakki. Takki on neulottu ylhäältä alas raglanina ja kaikki langat kaivettu jemmoista. Malli on aika lailla sama kun oma neuletakkini ja niin on langan paksuuskin. Harmaa on Rico Yarnsin en-nyt-muista-mitä ja vaaleanpunainen saman paksuista Cascade 220:stä. Sitä on edelleen 100g ja jämät jäljellä, sillä tilasin täydellistä baby pink:iä kilon, aikoinaan kun Villavyyhti avattiin Stadissa. Villatakissa on taskut, tupsullinen huppu sekä kolme todella kaunista hakasta jotka ostin Porvoon Nappiaitasta, eli tosi perus. Mahtunee bellalle tämän "talven" ja kevään.


491 grammaa

Bellan neuletakki on siis valmistunut jo viime vuonna, mutta Emman villapaita taisi olla tämän vuoden ensimmäinen työ. Lisäksi tuossa on kahdet sukat odottamassa lankojen päättelyä ja nyt on lattiatyyny puikoilla, jotta pääsen todella paljon tilaa vievistä tuubilangoista eroon. Emman villapaita on myös tehty Cascadesta ja olen ymmärtänyt, että Emma tykkää pinkistä ja äiti Popin raidoista, joten laitettiin pinkkiin raitaa sinisellä. Ihan perus raglan tämäkin.

265 grammaa